Ero sivun ”Mosambikin historia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 71:
Mosambikin rajanaapurissa, valkoisten hallitsemassa [[Rhodesia]]ssa pelättiin afrikkalaisen itsenäisyysliikkeen leviämistä. Siksi Rhodesiassa perustettiin Mosambikin kansallinen vastarintaliike, [[Renamo]], joka aloitti 1977 [[Mosambikin sisällissota|sisällissodan]].<ref name="king31"/><ref>Briggs, s. 16-17.</ref> Kun Rhodesiasta tuli 1980 itsenäinen [[Zimbabwe]], Renamo siirtyi [[SADF|Etelä-Afrikan puolustusvoimien]] (SADF:n) alaisuuteen. SADF koulutti Renamon sotilaita Etelä-Afrikassa, [[Phalaborwa]]ssa. Renamoa tukivat lisäksi monet länsimaisen kommunisminvastaiset järjestöt. Etelä-Afrikka ja Mosambik allekirjoittivat 16. maaliskuuta 1984 [[Nkomatin sopimus|Nkomatin sopimuksen]], joka kielsi maita tukemasta toisilleen vihamielisiä tahoja. Tästä huolimatta SADF jatkoi salaista tukeaan Renamolle, ja Malawin presidentti [[Hastings Banda]] antoi myös järjestölle turvapaikan maastaan.<ref name="briggs17">Briggs, s. 17.</ref>
 
MosamikinMosambikin presidentti Machel tapasi joulukuussa 1986 Malawissa presidentti Bandan ja [[Sambia]]n sekä Zimbabwen presidentit. Hän pystyi taivuttelemaan Bandan lopettamaan Renamon tukemisen. Paluumatkalla Machel sai kuitenkin surmansa, kun häntä kuljettanut lentokone putosi maahan Etelä-Afrikassa. Onnettomuus herätti monia epäilyksiä [[salaliitto|salaliitosta]].<ref name="briggs17"/>
 
Machelin seuraajaksi valittiin [[Joaquim Chissano]].<ref name="king32">King, s. 32.</ref> Chissano teki joulukuussa 1986 yhteistyösopimuksen Malawin kanssa, minkä takia Renamo joutui siirtämään tukikohtansa pysyvästi Mosambikiin. Aiemmin Renamo oli tyytynyt tekemään vain strategisia iskuja, mutta vuodesta 1987 se alkoi hyökkäillä säännöllisesti Mosambikin maaseudulle ja kyliin. [[Yhdysvaltain ulkoministeriö]] on kutsunut Renamon hyökkäyksiä ”yhdeksi raaimmista kansanmurhista, joka on kohdistunut siviiliväestöön, sitten toisen maailmansodan”. Renamo surmasi sisällissodan aikana arviolta 100&nbsp;000 ihmistä, ja noin kolmasosa mosambikilaisista joutui evakkoon kotiseudultaan. Lisäksi valtion talous romahti.<ref name="briggs17"/>