|
=== Sisällissota ===
Itsenäisestä Mosambikista tuli itsenäistymisensä jälkeen [[marxilaisuus|marxistinen]] yksipuoluejärjestelmävaltio, jossajonka ainoa puolue oli Frelimo.<ref name="king30"/> Frelimo onnistui kehittämään valtiota itsenäistymisenitsenäisyyden alkuaikoina.alussa: Erityisestierityisesti yhteiskunnalliset olot paranivat, kun koulu-koulutusta ja terveydenhuoltojärjestelmääterveydenhuoltoa kehitettiin.<ref name="king31">King, s. 31.</ref> Vuonna 1975 Frelimo käynnisti [[rokotus]]kampanjanohjelman, jonka seurauksenatuloksena [[imeväiskuolleisuus|lapsikuolleisuus]] tippui maassaväheni 20 %. [[Maailman terveysjärjestö]]n mukaan ohjelma oli yksi Afrikan tehokkaimmista.<ref name="briggs16">Briggs, s. 16.</ref> Lisäksi vuoden 1977 vaaleissa 28naisia prosenttiatuli valituistavalituiksi oli28 naisiaprosenttia, mikä oli jopahuomattavan maailmanpaljon mittakaavassakin suurijopa lukumäärämaailmanlaajuisesti.<ref name="king31"/> Frelimon hallinto epäonnistui kuitenkin talouden kehittämisessä, mihin vaikutti etenkin vuoden 1973 [[öljykriisi]]. Kriisin seurauksena Etelä-Afrikan kultakaivoksilla irtisanottiin kaksikolmasosaakaksi kolmasosaa mosambikilaisista työläisistä. Samalla monet portugalilaiset siirtolaiset lähtivät maasta, mikä aiheuttivähensi pääomanpääomia ja ammattitaidonammattitaitoista vähenemisentyövoimaa.<ref name="briggs16"/>
Mosambikin rajanaapurissa, valkoisten hallitsemassa [[Rhodesia]]ssa pelättiin afrikkalaisen itsenäisyysliikkeen leviämistä. RhodesiaSiksi vastasiRhodesiassa perustamallaperustettiin Mosambikin kansallisenkansallinen vastarintaliikkeenvastarintaliike, [[Renamo]]n, joka aloitti 1977 [[Mosambikin sisällissota|sisällissodan]].<ref name="king31"/><ref>Briggs, s. 16-17.</ref> Kun RhodesiaRhodesiasta itsenäistyituli 1980 itsenäinen [[Zimbabwe]]na, Renamo siirtyi [[SADF|Etelä-Afrikan puolustusvoimatpuolustusvoimien]] (SADF:n) otti Renamon alaisuuteensaalaisuuteen. SADF koulutti Renamon sotilaita Etelä-Afrikassa, [[Phalaborwa]]ssa. Renamoa tukivat lisäksi länsimaissa monet antikommunistisetlänsimaisen kommunisminvastaiset järjestöt. Etelä-Afrikka ja Mosambik allekirjoittivat 16. maaliskuuta 1984 [[Nkomatin sopimus|Nkomatin sopimuksen]], joka kielsi maita tukemasta toisilleen vihamielisiä tahoja. Tästä huolimatta SADF jatkoi salaista tukeaan Renamolle, jota auttoi myösja Malawin presidentti [[Hastings Banda]], jokaantoi antoimyös järjestölle turvapaikan maastaan.<ref name="briggs17">Briggs, s. 17.</ref>
PresidenttiMosamikin presidentti Machel tapasi joulukuussa 1986 Malawissa presidentti Bandan ja [[Sambia]]n sekä Zimbabwen presidentit. Hän pystyi vakuuttamaantaivuttelemaan Bandan lopettamaan tukensaRenamon Renamolletukemisen. Paluumatkalla MacheliaMachel sai kuitenkin surmansa, kun häntä kuljettanut lentokone putosi maahan Etelä-AfrikkaanAfrikassa. Machel kuoli onnettomuudessa, jokaOnnettomuus herätti monia epäilyksiä [[salaliitto|salaliitosta]].<ref name="briggs17"/> Hänen seuraajakseen valittiin [[Joaquim Chissano]].<ref name="king32">King, s. 32.</ref>
Chissano teki joulukuussa 1986 yhteistyösopimuksen Malawin kanssa, minkä takia Renamo joutui muuttamaan tukikohtansa pysyvästi Mosambikiin. Aiemmin Renamo oli tyytynyt tekemään vain strategisia iskuja, mutta vuodesta 1987 alkaen se hyökkäsi säännöllisesti Mosambikin maaseudulle ja kyliin. [[Yhdysvaltain ulkoministeriö]] on kutsunut Renamon toimia ”yhdeksi raaimmista kansanmurhista, joka on kohdistunut siviiliväestöön, sitten toisen maailmansodan”. Renamo tappoi arvioiden mukaan sisällissodassa noin 100 000 ihmistä, ja noin kolmasosa Mosambikin kansasta joutui evakkoon kotiseudultaan. Lisäksi valtion talous raunioitui täysin.<ref name="briggs17"/>
|
