Ero sivun ”Kerahaihdutus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vuo (keskustelu | muokkaukset)
aloitetaan kunnon artikkelista
 
Vuo (keskustelu | muokkaukset)
tiedeosuutta korjattu
Rivi 1:
[[Image:kera.png|thumb|316px|Veden kerahaihdutus tolueenissa. Tolueeni on violettia, vesi sinistä. Punaisella katkoviivalla on merkitty höyryn virtausreitti.]]
 
'''Kerahaihdutus''', ''atseotrooppinen haihdutus'' (engl. ''azeotropic evaporation'') on [[erotusmenetelmä]], jolla voidaan erottaa haihtuva epäpuhtaus liuottimen avulla kondensoimalla höyry takaisin ja erottamalla jakeet. Epäpuhtauden täytyy olla niukkaliukoinen, muttei täysin liukenematon valittuun liuottimeen. Tuotteen on kestettävä keittämistä valitussa liuottimessa. Haihdutukseen tarvitaan asianmutkainen kerahaihdutusputki, säädettävä lämmönlähde ja [[palautusjäähdytin]]. Kerahaihdutusputki on alhaalta suljettu (tai suljettava) putki, jossa on tislausmutka sivussa (ns. [[Dean-Stark-laite]] tai [[Bidwell-Sterling-laite]].)
 
Esimerkiksi kosteita synteesituotteita voidaan kuivata tolueenin avulla kerahaihdutuksella. [[Tolueeni]] ja [[vesi]] yleensä ottaen erottuvat toisistaan omiksi kerroksikseen, kuten öljymäinen ja vetisenmärkä aine yleensä. Tolueeni kuitenkin liuottaa jonkin verran vettä ja muodostaa sen ''kera'' seoksen, jolla on tolueenia (kp. 110 C) alempi, mutta vettä (kp. 100 C) korkeampi [[kiehumispiste]],. Tämä on ns. ''[[atseotrooppi]]''. Koska— tämämolemmat onaineet korkeampikiehuvat kuinsamassa vedenlämpötilassa oma(eli kiehumispiste,vesi höyryssäei onala enemmänkiehumaan vettäpois kuintolueenista). itseSiksi höyryn ja nesteen vesipitoisuus on liuoksessasama.
 
Kerahaihdutuksessa tämä höyry kondensoidaan koeputkeen [[palautusjäähdytin|palautusjäähdyttimen]] (refluksin) avulla. Koska kondensaatista on suuri osa vettä,Kondensaatista vesi ei enää pysty liukenemaan tolueeniin, vaan erottuu omaksi kerroksekseen. Vesi on tolueenia raskaampaa, joten se jää koeputken pohjalle, ja tolueeni valuu takaisin liuokseen. Näin vedenkuivatettava vesi-tolueeniliuos laimenee, joten sen kiehumispiste (atseotrooppi) nousee, kunnes vesi on ajettu pois kokonaan ja seos saavuttaa tolueenin oman kiehumispisteen 110 C:ssa. Vesi kerätään sitten pois koeputkesta, ja itse synteesituote erotetaan tolueenista erikseen (esim. [[kiteytys|kiteyttämällä]].) Vesi ei välttämättä poistu täysin tällä menetelmällä, eikä mitään haihtumattomia aineita kuten mineraalisuoloja saada poistettua.