Ero sivun ”Helsingin ilmatorjunta” versioiden välillä

Ensimmäinen ilmahälytys annettiin noin kello 17 iltapäivällä. Vartin kuluttua ilmantorjunta näki tiedustelu-/maalinmerkintäkoneet. Sulkua ei vielä ammuttu vaan koneet karkoitettiin seuranta-ammunnalla, yhden koneen pudotessa.<ref name=Pojanpoika225>Reenpää 1998: s. 225–231.</ref> Kuudelta pommituskoneparvia vastaan alettiin ampua [[sulkutuli|sulkutulta]]. Aluksi sulut tehosivat hyvin. [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäläiset]]Neuvostoliittolaiset pudottavat pomminsa päästäkseen suluista pakoon. Seitsemän jälkeen pieniä parvia pommikoneita pääseen pujahtamaan sulkujen ohi pommittamaan Helsinkiä. Nyt oli jo selvää että venäläisetneuvostoliittolaiset ovat tekemässä suurpommitusta tuhotakseen Helsingin.<ref name=Pojanpoika225/> Kello yhdeksän aikoihin illalla havaittiin että pommituksen ensimmäinen aalto oli lakannut ja että pommikoneet suuntasivat kotikentilleen. Pommitusten tuhoja alettiin heti kartoittamaan ja kävi ilmi että vain 3–4 konetta oli onnistunut pommittamaan kantakaupunkia.<ref name=Pojanpoika225/> Kello kymmeneltä illalla havaittiin itärajan takaa nousevan uusia pommikonemuodostelmia. Toinen pommitusaalto oli saanut koneensa tankatuiksi ja varustettu uusilla pommeilla. Konemuodostelmat koukkasivat nyt [[Porvoo]]n ylitse [[Tuusula]]an ja lähestyivät sieltä Helsinkiä pohjoisesta. Myös etelästä saapui pommikoneyksikköjä joten ilmantorjuntaa piti nyt suunnata ensimmäistä torjuntaa laajemmalle alalle. Sulkuja johdettiin nyt vain kaakkoon ja pohjoiset ilmantorjuntapatterit saivat käskyn toimia itsenäisesti.<ref name=Pojanpoika225/> Pohjoisesta lähestyvät muodostelmat eivät kuitenkaan uskaltautuneet Helsingin ylle vaan pommit pudotettiin jo [[Malmi (Helsinki)|Malmille]] ja Helsingistä itään. It-tykistöllä ammuttiin niin paljon laukauksia että tykkien käsittely oli jo vaikeaa niiden kuumenemisen myötä ja osalla ei voitu enää ampua koska pelättiin kuumenemisen aiheuttavan putkiräjähdyksiä.<ref name=Pojanpoika225/> Hyökkäys laimeni vasta kello kolme aamulla. Koko hyökkäyksessä arvellaan tehdyn pommituslentoja noin 300 koneella.<ref name=Pojanpoika225/> Radiopeilauksella paljastui [[Käpylä]]än piiloutunut [[desantti]], joka oli radiolla yrittänyt ohjata pommittajia kohteisiinsa. Mies löydettiin ja vangittiin radiopeilauksen paljastettua talon, jossa desantti piti radioasemaansa.<ref name=Pojanpoika225/>

Toinen suurhyökkäys alkoi kuten ensimmäinen. Maalinmerkintäkoneet saapuivat ensiksi kun varsinaisen pommitusaalto vasta kerääntyi kokoon vihollisen omassa ilmatilassa.<ref name=Pojanpoika231>Reenpää 1998: s. 231–234.</ref> Ilmatorjunta torjui maalinmerkintäkoneet ja odotellessa ensimmäistä varsinaista pommitusaaltoa sytytettiin [[Vuosaari|Vuosaareen]] kerätyt puukasat ja propsipinot, muka palavaksi Helsingiksi. Hämäys onnistui ja neuvostopommittaja-aallon pommit pudotettiin [[Herttoniemi|Herttoniemeen]] ja Vuosaareen – kaupungin takamaille.<ref name=Pojanpoika231/> Suuraalto seurasi pienempiä pommittajalentueita, mutta ne saatiin torjuttua suluilla. Koneita oli kuitenkin huomattavasti enemmän kuin ensimmäisessä hyökkäyksessä kymmenen päivää aiemmin. Puolen yön aikaan pommittajia kiersi tavoittelemaan Helsinkiä pohjoisesta ja nyt myös lännestä. Lauttasaaren patteri torjui läntisen pommittajakaluston.<ref name=Pojanpoika231/> Vaikka Helsinki sai pahemmat vauriot pommituksesta kuin kymmenen päivää aikaisemmin muun muassa Kaartin kasarmin syttyessä tuleen, oli torjuntakeskus tehostanut toimintaansa edellisestä suurhyökkäyksestä. Hyökänneitä koneita lasketaan nyt olleen noin 400–450. Kuitenkin vain viisi prosenttia pommikuormasta oli pudonnut Helsinkiin. Kaartin kasarmi oli ainoa sotilaskohde kaikkien muiden vaurioiden ollessa siviilikohteissa. Santahaminan patterissa it-tykin putkiräjähdys surmasi kaksi tykkimiestä.<ref name=Pojanpoika231/>

Viimeinen Neuvostoliiton suurhyökkäys Helsinkiä vastaan oli massiivisin. Kaupunki oli jo evakuoitu, joten siviilitappiot olivat pienimmät suurhyökkäyksistä. Kolmas hyökkäys toisti ensimmäistä ja toista, tosin suuremmin voimin ja kesti kaikkiaan 12 tuntia.<ref name=Pojanpoika235>Reenpää 1998: s. 235–237.</ref> Ilmatorjunnassa oli jo rutiinia toiminnassaan kahden edellisen hyökkäyksen tulikasteesta. Pommittajien lentoja lasketaan noin 650. Kaupunkiin putosi tällä kertaa noin 20 tonnia pommeja. Malmilta nousi torjuntaan myös saksalaisia [[Junkers Ju 88]] -yöhävittäjiä, jotka saivat noin toistakymmentä pudotusta.<ref name=Pojanpoika235/> Helsingin yliopiston päärakennus sai täysosuman ja vaurioitui pahoin. Myös yliopiston juhlasali tuhoutui täysin.<ref name=Pojanpoika222/>

Helsingin ilmatorjunta oli pelastanut Helsingin ja helsinkiläiset. Voimakas tutkajohtoinen ilmatorjunta seurasi viholliskoneita ja osa pattereista ampui [[sulkutuli|sulkuja]] vihollisen eteen. Valonheittimet kiinnittivät keilansa havaittuihin maaleihin. Ilmatorjunta ampui yli 20&nbsp;000 laukausta. Hyökänneitä pommituskoneita ammuttiin alas 20. Verrattain pieni pudotusten määrä johtui siitä, että suurin osa lentäjistä pelkäsi ilmatorjuntaa, kääntyi takaisin jo ennen Helsinkiä ja pudotti pomminsa esimerkiksi mereen. On myös huomattava, että suomalaisten it-tulituksessa pomminsa pudottanut kone lakkasi olemasta maali, kun taas saksalaiset keskittyivät yksittäisten koneiden pudottamiseen. Tämä ehkä johtui siitä, että [[liittoutuneet|länsiliittoutuneiden]] pommikonemiehistöt pyrkivät lentämään ilmatorjuntasulkutulen läpi pommituskohteisiinsa, kun taas venäläisetneuvostoliittolaiset miehistöt karttoivat ilmatorjunnan sulkutulta.<ref name=Pojanpoika210>Reenpää 1998: s. 210–211.</ref><ref name=Pojanpoika215>Reenpää 1998: s. 215.</ref> Suomalaisten pommikuorman torjuntaan tähtäävä taktiikka pudotti vähemmän koneita, mutta piti pommitusvauriot huomattavasti pienempinä. Pommituksissa sai surmansa vain 146 henkilöä ja 346 haavoittui. Yhteensä 109 rakennusta tuhoutui ja 300 vaurioitui. Helsingin ilmatorjunnan saavuttama [[torjuntavoitto]] oli poikkeuksellinen koko maailmassa.

Helsingin suojana on hävittäjätorjunnan ohella alueilmatorjuntajärjestelmä. Lähitulevaisuudessa se toteutetaan hankittavalla [[NASAMS]] -järjestelmällä. Sen perustana ovat [[AIM-120 AMRAAM|AMRAAM-ohjukset]], joiden SL-versioiden torjuntaetäisyys on arvioiden mukaan 15–17 kilometriä.<ref>[http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/4_2005/tekstit/tulevaisuus.htm Ilmatorjunnan tulevaisuus?] Ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi</ref> Ne tulevat korvaamaan venäläisen 1990-luvulla hankitun [[BUK M1]] (ItO96) -järjestelmän. Sen vaakaulottuvuus on 35 km, pystysuunnassa 20 km. Tätä edelsi niin ikään neuvostoliittolainen 1970-luvulla hankittu [[Isajev S-125]], joka Suomessa oli nimetty Ilmatorjuntaohjus 79:ksi. NASAMS -järjestelmässä käytettävä AMRAAM-ohjuksen vaakaulottuvuus on alle 30 kilometriä ja tehokas pystytorjuntaulottuvuus alle kymmenen kilometriä.