Ero sivun ”Kari Tarkiainen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
OITi (keskustelu | muokkaukset)
fix
OITi (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Tarkiainen on tehnyt uraa arkistolaitoksissa Ruotsissa ja Suomessa; vuodesta [[1971]] hän toimi pitkään [[Ruotsin valtionarkistossa]], jossa hän oli ensimmäinen arkistonhoitaja [[1978]]-[[1982]] ja [[1984]]-[[1992]] sekä arkistoneuvos (arkivråd) 1992-1996. Hän oli [[Nordiska museet]]in arkistopäällikkö 1982-1984. Häntyöskenteli uransa päätteeksi Suomen arkistolaitoksen pääjohtajana ja valtionarkistonhoitajana 1996-2003.
 
Tarkiainen kuuluu historiantutkijana [[Eino JutikkalanJutikkala]]n (Helsinki) ja [[Sten CarlssoninCarlsson]]in (Uppsala) koulukuntiin. Hän on tutkinut Venäjä-kuvaa Ruotsissa varhaisella uudella ajalla, kirjoittanut elämäkerrat Mikael Agricolasta (1985, Viljo Tarkiaisen käsikirjoituksen pohjalta), Magnus Jacob Alopaeuksesta (1985) ja isoisästään Viljo Tarkiaisesta (1987) sekä laajan ruotsinsuomalaisten historian ''Finnarnas historia i Sverige 1-2'' (1990-1993), joka valaisee suomalaisten vaiheita naapurimaassa keskiajalta toisen maailmansodan aikaan. Tämän teoksen peilikuva on suomenruotsalaisten historia, monografia ''Sveriges Österland från forntiden till Gustav Vasa'' (2008, suomeksi ''Ruotsin Itämaa'' 2010), joka käsittelee keskeisiä kysymyksiä Suomen historiassa, muuttoliikettä, hallinnon kehitystä, mutta varsinkin suomen ja ruotsin kielten välisiä suhteita.
 
Tarkiainen on myös ollut kiinnostunut kaunokirjallisuudesta, mikä näkyy muun muassa teoksesta ''Paavo Haavikko, modernisternas furste'' (1997), muistelmakirjasta "Särjetty sinetti" (2000), esseekokoelmasta "Januksen kahdet kasvot" (2003) sekä byrokratiasatiirista "Varjojen valtakunta" (2008).