Ero sivun ”Sosiaalidemokratia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Keskustavasemmistolainen sosiaalidemokratia ja oikeistodemarit: - Ei linkkejä väliotsikoihin (eikä varsinkaan tuollaisia kyseenalaisia linkityksiä); koko osio on muutenkin täynnä lähteettömiä omalta tutkimukselta vaikuttavia väitteitä. |
→Keskustavasemmistolainen sosiaalidemokratia ja oikeistodemarit: - Noihin vielä erikseen lähdepyynnöt; kirjoittakoon joku muu tämän osion kokonaan uusiksi ja mielellään toisella nimellä. |
||
Rivi 18:
{{Lähteetön}}
{{Korjattava/Suomi}}
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen nykyinen puheenjohtaja [[Jutta Urpilainen]] on määritellyt SDP:n nykyisen linjan keskustavasemmistolaiseksi. Puolueen oikeistolaisempaan laitaan kuuluvia on pitkään kutsuttu "oikeistodemareiksi", esimerkiksi EU-parlamentaarikko [[Lasse Lehtinen]] käyttää tätä ilmaisua itsekin itsestään. Oikeistodemarien ideologia on usein lähellä [[sosiaaliliberalismi]]a.{{lähde}}
Sosiaalidemokratian keskustalaistuminen sai alkunsa saksalaisen sosialistin [[Eduard Bernstein]]in [[Marxilainen revisionismi|revisionismiksi]] kutsutusta ajattelusta, jonka mukaan kapitalismista sosialismiin siirtymiseen ei tarvita vallankumousta ja yhteiskunnallinen uudistustyö voi muutenkin tapahtua täysin porvarillisen valtion laillisissa puitteissa.
Rivi 24:
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen tapahtunut ns. [[ministerisosialismi]]n leviäminen eli sosiaalidemokraattien ottaminen mukaan hallituksiin oli oleellinen osa sosiaalidemokraattisten puolueiden siirtymistä "oikealle". Nykyään keskustavasemmistolaista sosiaalidemokratiaa edustavat kaikki suurimmat sosiaalidemokraattisiksi julistautuvat puolueet.
[[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue]] siirtyi keskustavasemmistoon vuoden 1918 [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] jälkeen,{{lähde}} kun puolueen vallankumousta kannattanut tai siihen mukaan lähtenyt johto vangittiin tai pakeni maasta. Varsinkin [[Väinö Tanner]]in rooli oli tässä prosessissa keskeinen. Sittemmin SDP:n enemmistö on ollut parlamentarismin kannalla ja väkivaltaista vallankumousta vastaan.
Kuitenkin vuonna 1944 perustettu [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto]] sai jäsenikseen lukuisia "oikeistososiaalidemokratiaa" kavahtaneita sosiaalidemokraatteja. 1950-luvulla SDP:n suunnasta käyty kamppailu johti puolueen hajoamiseen kahtia, vasemmistolaisempaa politiikkaa kannattaneiden muodostaessa [[Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto|Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton]].
Vaikka TPSL:kään ei ollut suoranaisesti vallankumouksellinen järjestö, on viimeistään puoluehajaannuksen päätyttyä 1970-luvun alussa Suomen sosiaalidemokraattinen liike ollut lähes poikkeuksetta luettavissa keskustavasemmistolaiseksi.{{lähde}}
Sosiaalidemokratiaa lähin poliittinen aate on [[sosiaaliliberalismi]],{{lähde}} jonka mukaan julkinen valta on mukana takaamassa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Valtion tulee hoitaa peruspalvelut kansalaisilleen, mutta muuten sen pitää olla sekaantumatta kansalaisyhteiskunnan toimintaan ja ihmisyksilöiden elämään.
Suomessa sosiaaliliberalismia on katsottu edustaneen [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n "oikea siipi".{{lähde}} Järjestäytyneen muodon tämä aatesuunta sai 2000-luvulla, kun aiemman pääministerin ja SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposen lähipiiri järjestäytyi "Tölö Unga Socialister" ja "Helsingin Demokraatit" puolueosastoihin.
[[Ekonominen sosialidemokratia]] on laajempi käsite, joka korostaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden myönteisiä vaikutuksia talouden kasvulle. Sen mukaan sosiaalidemokraattinen talouspolitiikka yhdistää talouden tehokkaan ohjauksen ja korkean yhteiskunnallisen solidaarisuuden tavoitteet.
| |||