Kekkonen oli julkaissut [[1934]] kirjan ''Demokratian itsepuolustus'', jossa hän esitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi. TämänKekkosen jotkutmielestä näkivätkansanvallan kaipuunapitäisi sensiis kaltaiseenryhtyä keskustadiktatuuriin,”riittävän jotalujiin Virossatoimenpiteisiin harjoittisellaisia [[Konstantinvaltiollisia Päts]].liikkeitä Syksyllävastaan, [[1937]]jotka Kekkonendemokratian asettiomia neljänkeinoja nuorenkäyttäen keskustajuristinpyrkivät (kolmekumoamaan maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita tulevalle IKL:n lakkauttamiselledemokratian”. TyöryhmäTämän eijotkut kuitenkaannäkivät saanutkaipuuna aikaansen yksimielistäkaltaiseen lakkauttamistakeskustadiktatuuriin, puoltavaajota lausuntoaVirossa jaharjoitti asia[[Konstantin haudattiin toistaiseksiPäts]].
Kun Euroopan poliittinen ilmapiiri alkoi kiristyä 1930-luvun loppua kohti, Urho Kekkonen piti äärioikeiston toiminnan kieltämistä yhtä tärkeänä kuin [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistisen Puolueen]] toiminnan estäminen oli aikoinaan ollut. Kekkosen mielestä vain yhtenäinen kansa pystyisi kestämään odotettavissa olevat koettelemukset ja tämän vuoksi toisiaan ruokkivat ääriliikkeet oli eristettävä. <ref> Tarkka - Tiitta, 1987, s. 99. </ref>
Syksyllä [[1937]] Kekkonen asetti neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita tulevalle IKL:n lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.
==IKL:n lakkauttamispyrkimykset==
Kun Euroopan poliittinen ilmapiiri alkoi kiristyä 1930-luvun loppua kohti, Urho Kekkonen korosti kansan yhtenäisyyden tärkeyttä. Hän piti äärioikeiston eristämistä yhtä tärkeänä kuin [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistisen Puolueen]] lakkauttaminen oli aikoinaan ollut. Marraskuussa [[1938]] Kekkonen katsoi asian taas ajankohtaiseksi, sillä seuraavana kesänä oli tarkoitus järjestää [[eduskuntavaalit]]. Kekkosen mielestä IKL:n lakkauttamisellalakkauttaminen pystyttäisiinolisi tarjonnut myös torjumaantilaisuuden osoittaa ulkoministeri [[Rudolf Holsti]]n eron ulkomailla synnyttämät huhut [[Natsi-Hitlerin Saksa|Hitlerin Saksan]] vaikutusvallan kasvusta Suomessa tuulesta temmatuiksi. Nyt Kekkonen otti asian esille hallituksen iltakoulussa ja esitteli perin pohjin lakkautusta puoltavaa materiaalia. Kekkonen perusteli esitystään muun muassa vuonna 1930 tehdyllä yhdistyslain muutoksella, jonka nojalla sellainen yhdistys, joka oli perustettu jatkamaan oikeuden päätöksellä lakkautetun yhdistyksen toimintaa, voitiin lakkauttaa ilman eri päätöstä. Hän pyrki osoittamaan, että IKL jatkoi lakkautettujen [[Lapuanliike|Lapuanliikkeen]] ja [[Sinimustat]]-järjestön toimintaa. <ref> Tarkka - Tiitta 1987, s. 99. </ref> Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.
[[22. marraskuuta]] sisäasiainministeri antoi päätöksen, jonka perusteella [[Valtiollinen poliisi]] ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut IKL:n vastustajatkin epäilivät toimien tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin. Valtiollinen poliisi ratsasi IKL:n ja liitännäisjärjestöjen toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. IKL:n äänenkannattajien ilmestyminen estettiin.
