Ero sivun ”H-mollimessu” versioiden välillä

Kaikista Bachin teoksista h-mollimessu jakaa ehkä voimakkaimmin mielipiteitä. Jotkut musiikkitieteilijät ja säveltäjät, esimerkiksi [[Carl Friedrich Zelter]] katsovat sen olevan ''"luultavasti”luultavasti suurin musiikkitaideteos, minkä maailma on milloinkaan nähnyt"nähnyt”''<ref name="boyd 3">{{Kirjaviite | Tekijä=Malcolm Boyd | Nimike=Bach | Sivu = 217| Julkaisija=Helsinki: Otava| Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-1-09991-4}}</ref>, kun taas toiset, jotka arvostavat tyylin yhtenäisyyttä, katsovat sen häviävän vertailussa esimerkiksi Bachin [[Passiot (Bach)|Matteus-passiolle]].<ref name="boyd 2"/>

Bachin tuotannossa [[sävellaji]] h-molli liittyy usein passiiviseen kärsimykseen. Messun lisäksi Bach käytti tätä sävellajia [[passio]]issaan. H-mollimessun useimmat kohdat perustuvat Bachin aikaisemmista teoksista, lähinnä juuri [[kantaatti|kantaateista]] otettuihin teemoihin, jotka on sovitettu ja sanoitettu uudelleen messua varten. On myös arveltu, että keräämällä parhaina pitämiään osia eri kirkkovuoden sunnuntaita varten sävelletyistä kantaateista, Bach olisi pyrkinyt "säilyttämään"”säilyttämään” kappaleet osana katolista messua, jota hän olisi ehkä pitänyt pysyvämpänä sävellysmuotona. Myös monien sellaisten messun osien, joiden alkuperää ei tunneta, on arveltu olevan lainauksia hävinnäistä uskonnollisista ja maallisista kantaateista<ref name="aam">{{Verkkoviite | Tekijä=John Butt | Nimeke=Mass in B Minor — Bach’s only complete setting of the latin ordinary of the mass | Ajankohta= | Osoite=http://www.aam.co.uk/index.htm | Julkaisija=Academy of Ancient Music | Luettu= | Kieli= }}</ref>

Teoksen avaa monumentaalinen ja [[fuuga|fuugamainen]] ''Kyrie eleison'' (h-molli) adagiossa, joka on sävelletty kahdelle [[huilu]]lle, kahdelle [[oboe d'amored’amore]]lle, jousille, [[basso continuo]]lle ja viisiääniselle [[kuoro|kuorolle]].<ref name="ayles"/>

1960-luvun lopulta alkaen Bachin musiikin esityksissä on enevässä määrin pyritty niin sanottuun "historialliseen autenttisuuteen" muun muassa [[periodisoitin|periodisoittimia]] käyttämällä. Näitä esityksiä yhdistää yleensä orkesterien ja kuorojen aikaisempaa pienempi koko, nopeammat tempot ja laulajien "ei”ei-wagneriaaninen"wagneriaaninen” laulutyyli.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Bernard D. Sherman | Nimeke=PERFORMING BACH'S B MINOR MASS: Thirty Years of HIP | Ajankohta=August 2004 | Osoite=http://www.bsherman.org/bminormass.htm | Julkaisija= | Luettu= 9.4. 2008| Kieli= {{en}} }}</ref> Ensimmäisen "autenttisen"”autenttisen” levytyksen Bachin ajan soittimilla teki [[Nikolaus Harnoncourt]] vuonna [[1968]]. Levytys teki suuren vaikutuksen aikansa musiikkimaailmaan. Esityksen viisi häikäisevää solistia, periodisoittimista koottu orkesteri ja hienosti harjoitettu poika- ja mieskuoro, jonka koko vaihteli 16:sta 42:een, saivat aikaan suoraviivaisen mutta tunteisiin vetoavan esityksen.<ref name="towe period">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.bach-cantatas.com/Articles/MBM-TNT.htm#Period | Julkaisija=Cambridge University Press| Luettu=22. helmikuuta 2007 | Nimeke= Choral Music On Records: Mass in B Minor, BWV 232, The First Period Instrument Recordings | Kieli={{en}}}}</ref>