Ero sivun ”Oboe” versioiden välillä

[[Image:Oboe Reed.jpg|right|framed|Oboen kaksois-<br />ruoko-<br />lehdykkä eli "rööri"”rööri”]]

perheeseen. Kaksoisruokolehdykkäsoittimiin kuuluvat oboen lisäksi mm. [[fagotti]] ja [[englannintorvi]]. Sana "oboe"”oboe” tulee ranskankielisestä sanasta "hautbois"”hautbois”, joka tarkoittaa korkeaa puuta. Oboen ääni on [[diskantti]]painotteinen (ääniala noin b-G3), selkeä, laulava ja hieman nasaali. Oboen soittajaa kutsutaan ''oboistiksi''. Oboen ääni on selkeä ja se kuuluu hyvin suurenkin [[orkesteri]]n läpi. Oboeta käytetäänkin antamaan [[viritys]]ääni (A, useimmiten 440 tai 442 Hz) orkesterille.

Verrattuna useisiin puupuhaltimiin kuten [[huilu]]un ja [[klarinetti]]in oboeta on melko vaikea soittaa hyvällä äänensävyllä. Kaksoisruokolehdykkäsoittimien huuliote eli "[[ansatsi]]" vaatii paljon työtä, jotta tuloksena olisi hyvä ääni. Myös [[Dynamiikka (musiikki)|dynamiikkavaihtelujen]] tekeminen oboella on monia muita puupuhaltimia vaikeampaa. Aloittelijat tuuttaavatkin oboella usein melko kovan, epävireisen ja epämiellyttävän äänen. Taitavan soittajan käsissä oboe taas venyy aivan toisenlaisiin suorituksiin ja siitä voi saada todella kauniin, puhtaan ja tunnerikkaan äänen. Oboen ääntä on verrattu puupuhaltimista sävyltään lähimpänä ihmisääntä olevaksi.

Oboessa, niin kuin muissa kaksoisruokolehdykkäsoittimissa, [[ääni]] syntyy puhallettaessa kahdesta vastakkain sidotusta ruokolehdykästä muodostuvaan suukappaleeseen, "rööriin"”rööriin”. Ruokolehdykkään käytettävä materiaali saadaan ''Arundo donax''- eli [[jättiruoko]]-nimisestä kasvista, jota kasvaa mm. Välimeren alueella. Soittajat valmistavat ja vuolevat suukappaleensa useimmiten itse. Oboen äänen laatuun vaikuttaa todella paljon se, miten soittaja suukappaleensa vuolee. Suukappaleen käyttöikä vaihtelee muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

Oboen sukulaissoittimia ovat muun muassa [[intervallit|kvinttiä]] alemmaksi viritetyt [[oboe da caccia]] ja [[englannintorvi]], pientä terssiä oboeta alemmas viritetty [[oboe d'amored’amore]] sekä [[heckelfoni]] ja [[baritonioboe]], jotka soivat oktaavia alempaa kuin moderni oboe. Viimeisimmät kaksi ovat erittäin harvinaisia ja niitä tiedetään [[suomi|Suomessa]] olevan vain yksi kappale kumpaakin.