Ero sivun ”Marjatta Kallio” versioiden välillä

| kuolinaika = 7.{{Kuolinaika heinäkuutaja 2003ikä|10|2|1924|7|72003}}

'''Marjatta Elina Kallio''' ([[10. helmikuuta]] [[1924]] [[Tampere]] –– [[7. heinäkuuta]] [[2003]] [[Espoo]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]] ja [[laulaja]]. Hän työskenteli [[Helsingin kaupunginteatteri]]n riveissä yli neljännesvuosisadan. Hänet muistetaan erityisesti pirteiden naisosien tulkitsijana. Kallion ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä-[[lavastaja]] [[Kai Lappalainen]] [[1953]] – [[1960]]1953–1960 ja toinen puoliso näyttelijä [[Saulo Haarla]] [[1961]] – [[1965]]1961–1965. Molemmat liitot päättyivät eroon.

Kallio taitava [[komedienne]], ja hänen roolityöskentelynsä oli yhtaikaa kepeää ja keskittynyttä. Hänet muistetaan erityisesti naispääosistaan [[Ville Salminen|Ville Salmisen]] Karjala-trilogian elokuvissa ''[[Säkkijärven polkka (vuoden 1955 elokuva)|Säkkijärven polkka]]'' ja ''[[Anu ja Mikko (vuoden 1956 elokuva)|Anu ja Mikko]]'', [[Valentin Vaala]]n ohjaamassa satiirisessa komediassa ''[[Yhteinen vaimomme]]'', [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] sotilasfarssissa ''[[Vatsa sisään, rinta ulos!]]'' ja [[Matti Kassila]]n komediassa ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]]''. Kassilan mukaan Kalliossa oli myös musikaalisuutta ja komediennelta vaadittavaa rohkeutta. Niin ikään hän näytteli Kassilan elokuvassa ''[[Isän vanha ja uusi]]'', jossa pääparina nähtiin [[Ansa Ikonen]] ja [[Tauno Palo]].

Marjatta Kallio oli [[Tampereen Teatteri]]n näyttelijänä vuosina [[1946]] – [[1949]]1946–1949. [[Helsingin kaupunginteatteri]]n riveissä hän oli 1949 – [[1976]]1949–1976. KallioHän niitti mainetta varsinkin musikaaleissa ja komedioissa. Hän näytteli muun muassa [[Pirkko Raitio]]n eroajaisnäytelmässä ''Edvardin lapset'', jossa hän oli yksi lapsista, kaksi muuta olivat [[Martti Katajisto]] ja [[Usko Kantola]]. Vakavampia rooleja hän teki Kansanteatterin näytelmissä, kuten Lorcan ''Bernarda Alban talo'' ja Eila Pennasen esikoisnäytelmässä ''Aurinkomatka''. ''[[Niskavuoren Heta]]n'' ensi-illassa Kallio näytteli Hetan toista tytärtä Kerttu Harjulaa, kuten samannimisessä elokuvaversiossakin. Kallion ura näyttämöllä, televisiossa ja valkokankaalla päättyi hänen jäätyään eläkkeelle 52-vuotiaana sydänvaivojen takia.

Kallion elokuvaura alkoi [[1951]] pikkuosilla elokuvissa ''[[Vihaan sinua -– rakas]]'' ja ''[[Tytön huivi]]''. Seuraavana vuonna hän tulkitsi [[Niskavuori|Niskavuoren]] hurjan Hetan ujompaa tytärtä Kerttua. Elokuvassa ''[[Yhteinen vaimomme]]'' hän näyttelee yhteisvaimo Jenniä. [[Matti Kassila]]n elokuvassa ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]]''-elokuvasta tehtiin uusi versio vuonna [[1957]] pääosassa [[Lasse Pöysti]]. Kallio vetää elokuvan kakkosjuonta tasokkaana myyjätär Irja Salona. ''[[Ei ruumiita makuuhuoneeseen]]'' -elokuvassa ([[1959]]) Marjatta Kalliolla on eroottisesti latautunut sivuosa mademoiselle Miminä, joka huumaa rohkealla tanssillaan huumaa [[Helge Herala]]n tulkitseman poikamiehen. Viimeinen merkittävä rooli Kalliolla on elokuvassa ''[[Älä nuolase...]]'' ([[1962]]) pirteänä seurapiirineitona. Hänen viimeiseksi valkokangasroolikseen jäi näyttäytyminen elokuvassa ''[[Äl' yli päästä perhanaa]]'' ([[1968]]), jossa hän näyttelee televisiota katsovaa perheenäitiä. Perheenisää näyttelee [[Olavi Ahonen]].

Television puolella näyttelijätär muistetaan [[1970-luku|1970-luvulta]] sarjanäytelmän ''Eeva'' nimiroolista, jossa Kallio esitti "keski”keski-ikäistä, erittäin hyvin säilynyttä Eeva Kesästä"Kesästä”.

*''[[Vihaan sinua -– rakas]]'' (1951) ... täysihoitolan sisäkkö

*''[[Anu ja Mikko (vuoden 1956 elokuva)|Anu ja Mikko]]'' (1956) ... Anu

*[[Rauni Luoma| Luoma, Rauni]]: ''Ilon ja murheen näyttämöllä,''. [[WSOY]], [[1986]],. ISBN 951-0-13829-0.

*[[Ilta-Sanomat]] [[9. heinäkuuta]] [[7.2003]]

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Kallio, Marjatta}}