[[KuvaTiedosto:BobbyBland1996.jpg|thumb|Bobby Bland esiintymässä vuonna 1996.]]
'''Bobby "Blue"”Blue” Bland''' eli '''Robert Calvin Bland''' (s. [[27. tammikuuta]] [[1930]]) on [[afroamerikkalaiset|afroamerikkalainen]] [[laulaja]].
Bland syntyi [[Tennessee]]ssä. Hänen ensimmäinen menestyksensä tuli singlellä "It's”It’s My Life Baby"Baby”, ja vuonna [[1956]] hänet kiinnitettiin [[Duke Records]]iinille. [[Kitara|Kitaristi]] [[Pat Hare]] esiintyi hänen hitillään "Farther”Farther Up The Road"Road” vuonna [[1957]]. [[Clarence Holliman]] oli kitaristina useilla hänen useilla [[1950-luku|1950-luvun]]lauluillaankappaleillaan, joita olivat mm.muun muassa "Loan”Loan A Helping Hand"Hand”, "I”I Smell Trouble"Trouble”, "Don't”Don’t Want No Woman"Woman” ja "Teach”Teach Me (How To Love You)"”. [[1960-luku|1960-luvulla]] Bland teki yhteistyötä [[Wayne Bennett]]in kanssa mm.muun muassa kappaleilla "Turn”Turn On Your Love Light"Light” ([[1961]]) ja "Yield”Yield Not To Temptation"Temptation” ([[1962]]).
Blandin suosio alkoi vähetä Duken tultua myydyksi [[ABC Records]]ille vuonna [[1973]]. Hän jatkoi levytysuraansa [[1980-luku|1980-]] ja [[1990-luku|1990-luvuilla]], mutta ei yltänyt aiempaan suosioonsa. Hänet valittiin vuonna [[1992]] [[Rock and Roll Hall of Fame]]en, ja vuonna [[1997]] hän sai [[Grammy-palkinto|Grammyn]] elinikäisistä saavutuksistaan musiikin alalla.
