Ero sivun ”Jos oisi valtaa...” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 38:
Löydettyään eräästä jätepaperilaatikosta päävoiton voittavan arpalipun, muuttuu Mikon elämä kertaheitolla. Hänestä tulee menestyvä liikemies yhdessä köyhäläisajan toverinsa kanssa, ja hän käyttää omaisuuttaan sekä hyvään elämään että hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyväntekijöitä, sillä liike-elämässä kokeneet tehtailija Irvas ja tämän yhtiökumppani Berg päättävät huiputtaa Mikkoa myymällä tälle tyhjäksikalutun nikkelikaivoksen, jonka Mikko tietysti ostaa pois kuljeksimasta. Kun huijarit kuulevatkin sieltä löytyneestä esiintymästä, he yrittävät saada asiasta tietämättömän Mikon myymään kaivoksen takaisin, mutta turhaan. Niinpä he päättävät suostutella nykyisen kaivosneuvoksen perumaan kaupan käyttämällä syöttinä tehtailijan tytärtä Aunea, joka on jo ennestään rakastunut häntä huomattavasti iäkkäämpään Mikkoon.
 
Elokuva toi arvostelijoiden mieleen vaikutteet [[slapstick]]ista, [[Charles Chaplin|Chaplinin]] kulkurihahmosta ja 1930-luvun [[screwballkomediastascrewballkomedia]]sta. Eräs kriitikko arvioi sen olevan "perin vaatimaton ja lapsellinen filmitarina, höysteenään huumoria, joka liian usein tuntuu väkinäiseltä ja vähemmän onnistuneelta." [[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]] [[Paula Talaskivi]] taas antoi vähän kiitosta: "Uni olisi saanut pysyä selvemmin unena, mutta muutoin elokuva on paikoitellen erinomaista työtä. Vauhti on pysytetty hyvänä, kuten humoreskin laatuun kuuluukin; joukkokohtaukset ovat eläviä ja hyvin rakennettuja, mutta niin tarpeellisia kuin musiikki- ja tanssikohtaukset juonen täytteenä tässä elokuvassa ovatkin, vaikuttaa paikoitellen siltä, kuin niitä olisi ahdettu siihen sittenkin liikaa." [[Aku Korhonen]] keräsi tavanomaiset tunnustukset pääosatulkinnastaan. Korhosen suosiosta huolimatta yleisömenestys jäi tuntuvasti alle vuoden keskitason.
 
==Näyttelijät==