|
=== Sisällissota ===
Mosambikista tuli itsenäistymisensä jälkeen [[marxismi|marxistinen]] yksipuoluejärjestelmä, jossa ainoa puolue oli Frelimo.<ref name="king30"/> Frelimo onnistui kehittämään valtiota itsenäistymisen alkuaikoina. Erityisesti yhteiskunnalliset olot paranivat, kun koulu- ja terveydenhuoltojärjestelmää kehitettiin.<ref name="king31">King, s. 31.</ref> Vuonna 1975 Frelimo käynnisti [[rokotus]]kampanjan, jonka seurauksena [[lapsikuolleisuus]] tippui maassa 20 %. [[Maailman terveysjärjestö]]n mukaan ohjelma oli yksi Afrikan tehokkaimmista.<ref name="briggs16">Briggs, s. 16.</ref> Lisäksi vuoden 1977 vaaleissa 28 prosenttia valituista oli naisia, mikä oli jopa maailman mittakaavassakin suuri lukumäärä.<ref name="king31"/> Frelimon hallinto epäonnistui kuitenkin talouden kehittämisessä, mihin vaikutti etenkin vuoden 1973 [[öljykriisi]], joka vaikutti Mosambikin talouteen. Lisäksi kriisinKriisin seurauksena Etelä-Afrikan kultakaivoksilla irtisanottiin kaksikolmasosaa mosambikilaisista työläisistä. Samalla monet portugalilaiset siirtolaiset lähtivät maasta, mikä aiheutti pääoman ja ammattitaidon vähenemisen.<ref name="briggs16"/>
Mosambikin rajanaapurissa valkoisten hallitsemassa [[Rhodesia]]ssa pelättiin afrikkalaisen itsenäisyysliikkeen saapumista myös maahanleviämistä. Rhodesia vastasi perustamalla Mosambikin kansallinenkansallisen vastarintaliikevastarintaliikkeen, [[Renamo]]n, joka aloitti 1977 [[Mosambikin sisällissota|sisällissodan]] 1977.<ref name="king31"/><ref>Briggs, s. 16-17.</ref> Kun Rhodesia itsenäistyi 1980 [[Zimbabwe]]na 1980, [[SADF|Etelä-Afrikan puolustusvoimat]] (SADF) otti senRenamon alaisuuteensa. SADF koulutti Renamon sotilaita Etelä-Afrikassa, [[Phalaborwa]]ssa. Renamoa tukivat lisäksi länsimaissa monet antikommunistiset järjestöt. Etelä-Afrikka ja Mosambik allekirjoittivat 16. maaliskuuta 1984 [[Nkomatin sopimus|Nkomatin sopimuksen]], joka kielsi maita tukemasta toisilleen vihamielisiä tahoja. Tästä huolimatta SADF jatkoi todennäköisesti salaista tukeaan Renamolle, jota auttoi myös Malawin presidentti [[Hastings Banda]], joka antoi järjestölle turvapaikan maastaan.<ref name="briggs17">Briggs, s. 17.</ref>
Presidentti Machel tapasi joulukuussa 1986 Malawissa Bandan ja [[Sambia]]n sekä [[Zimbabwe]]nZimbabwen presidentit. Hän pystyi vakuuttamaan BandaaBandan lopettamaan tukensa Renamolle. Paluumatkalla Machelia kuljettanut lentokone putosi Etelä-Afrikkaan. Machel kuoli onnettomuudessa, joka herätti monia epäilyksiä [[salaliitto|salaliitosta]].<ref name="briggs17"/> Hänen seuraajakseen valittiin [[Joaquim Chissano]].<ref name="king32">King, s. 32.</ref>
Chissano teki joulukuussa 1986 yhteistyösopimuksen Malawin kanssa joulukuussa 1986, minkä jälkeentakia Renamo joutui muuttamaan tukikohtansa pysyvästi Mosambikiin. Aiemmin Renamo oli tyytynyt tekemään vain strategisia iskuja, mutta vuodesta 1987 alkaen se hyökkäsi säännöllisesti Mosambikin maaseudulle ja kyliin. [[Yhdysvaltain ulkoministeriö]] on kutsunut Renamon toimia "yhdeksi”yhdeksi raaimmista kansanmurhista, joka on kohdistunut siviiliväestöön, sitten toisen maailmansodan"maailmansodan”. Renamo tappoi arvioiden mukaan sisällissodassa noin 100 000 ihmistä, ja noin kolmasosa Mosambikin kansasta joutui evakkoon kotiseudultaan. Lisäksi valtion talous raunioitui täysin.<ref name="briggs17"/>
Frelimo hyväksyi vuonna 1990 uuden perustuslain, joka lopetti maan marxistisen yksipuoluejärjestelmän. Sisällissota jatkui kuitenkin vielä vuoteen 1992, jolloin osapuolet hyväksyivät [[Rooma]]ssa rauhansopimuksen, jonka allekirjoittivat Frelimolta Chissano ja Renamolta [[Afonso Dhlakama]].<ref name="king32"/>
|
