Ero sivun ”Monetaristinen taloustiede” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.2) (Botti lisäsi: lt:Monetarizmas |
karsittu lähteetöntä jaaritusta |
||
Rivi 2:
Monetarismia ovat ajaneet etenkin [[Milton Friedman]], [[Anna Schwartz]], [[Karl Brunner]] ja [[Allan Meltzer]].<ref name="econlib"/>
Eräät journalistit ovat yhdistäneet virheellisesti käsitteen doktrinaaliseen vapaan markkinatalouden kannatukseen.<ref name="econlib"/>
Monetarismin mukaan [[inflaatio]]on ei pitäisi yrittää vaikuttaa [[Keynesiläinen taloustiede|keynesiläisittäin]] säätelemällä kulutuskysyntää tai kokonaiskysyntää valtion [[finanssipolitiikka|finanssipolitiikalla]] ([[vero]]t ja julkiset menot), vaan säätelemällä liikkeellä olevan [[raha]]n määrää [[keskuspankki|keskuspankin]] toimin (rahavarantoa kasvattamalla, [[korko|koroilla]], [[avomarkkinaoperaatio]]illa). Monetaristien kannattama, [[Klassinen taloustiede|klassisesta taloustieteestä]] periytyvä [[rahan kvantiteettiteoria]] väittää, että liikkeellä olevan rahamäärän liiallinen kasvu aiheuttaa inflaatiota. Näin ollen rahamäärää pitäisi lisätä tasaista, hidasta vauhtia ja inflaation katsotaan johtuvan vain siitä, että rahan tarjontaa on lisätty kysyntää enemmän.
== Monetarismi syrjäytti keynesiläisyyden 1960-luvun jälkeen ==
Rivi 12 ⟶ 10:
Monetaristien ajama makrotaloudellinen teoria ja politiikka erosivat huomattavasti vallalla olleesta keynesiläisestä koulukunnasta.<ref name="eb"/>
1960-luvulla keynesiläiset ja monetaristit kiistelivät inflaation syistä ja vaikutuksesta työllisyyteen (ks. [[Phillipsin käyrä]]), rahan kysynnän korkojoustosta ja siitä, "onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään". Kiista "ratkesi empiiristen tosiasioiden avulla - - monetaristien voittoon. - - keynesiläisten usko rahapolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut - - Optimistikaan ei enää luota keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä", kertoo [[Helsingin yliopisto]]n kansantaloustieteen professori [[Vesa Kanniainen]].<ref>[http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/787/647] Tieteessä tapahtuu 8/2008, [[Vesa Kanniainen]]</ref>.
Keynesiläisyyden koulukunnan opit joutuivat koville vuosien 1973 ja 1979 öljyshokkien vuoksi, joihin keynesiläisyydellä ei ollut vastausta. Inflaatio oli korkea koko 1970-luvun, jonka Friedman argumentoi johtuvan rahavarannon nopeasta kasvusta. Keynesiläisen taloustieteen kriisi aiheutui näin keskeisesti talousteoriaan nähden ulkoisesta shokista: Friedmanin argumentti rahavarannon kasvusta ei huomioi riittävästi öljynhinnan vaikutusta liikkellä olevan rahan määrään, ja saman ilmiön toista puolta, eli öljyntuottajamaista Eurooppaan tallatettujen ns. euro- eli petrodollarien vaikutusta pankkien luotonantoon.{{Lähde|4. kesäkuuta 2011}}
Rivi 19 ⟶ 17:
ottamaan käyttöön monetaristisemman linjan 1979, joka kuitenkin hylättiin 1982 eri syistä<ref>http://www.econweb.com/MacroWelcome/monetarism/notes.html </ref>. Kokeilun tuloksista on erilaisia näkemyksiä<ref name="econlib"/> - mm. uudet finanssi-innovaatiot tekivät käsitteen "rahan määrä" epäselväksi<ref name="eb"/>.
Monetarismin itsensä maine alkoi heiketä 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa keynesiläistä politiikkaa niinikään vastustavan [[rationaalisten odotusten teoria]]n nousuun.<ref name="econlib"/>
==Monetarismi nykyään==
Rivi 27 ⟶ 25:
* inflaation matalana pitämisen tärkeys
* nykyinen rahapolitiikka on lähempänä monetarismia kuin esimerkiksi vuosien 1956-78 keynesiläisyyttä muttei vastaa täysin kumpaakaan. <ref name=econlib/>
== Viitteet ==
|