Ero sivun ”Tasavalta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.3) (Botti lisäsi: mr:प्रजासत्ताक |
p w-fix (Rooman senaatti) |
||
Rivi 13:
Jos tasavallan valtionpäämies on myös hallituksen puheenjohtaja, järjestelmää kutsutaan presidenttivaltaiseksi (esimerkiksi: [[Yhdysvallat]]). Jos valtionpäämies ei ole samaan aikaan hallituksen puheenjohtaja, jälkimmäistä tehtävää hoitaa useimmiten pääministeri. Presidentin tehtävänkuvaan voi kuulua esimerkiksi neuvoa-antava rooli hallituksenmuodostuksessa vaalien jälkeen, mutta käytännöt ja rooli vaihtelevat seremoniallisesta ja epäpoliittisesta vaikutusvaltaiseen ja vahvasti poliittiseen. Pääministeri vastaa linjausten tekemisestä ja keskushallinnosta. Joissakin tasavalloissa on mahdollista, että presidentiksi ja hallituksen puheenjohtajaksi valitaan poliittisesti erisuuntaisesti ajattelevat henkilöt. Kun [[Ranska]]ssa hallituksen johtava [[kabinetti]] ja presidentti ovat poliittisesti eri leireistä, tätä hallituksen muotoa kutsutaan yhteishallinnalliseksi ({{k-fr|cohabitation}}). Sen sijaan [[Saksa]]ssa ja [[Intia]]ssa presidentin pitää olla puolueeton.
Joissain maissa, kuten [[Sveitsi]]ssä ja [[San Marino]]ssa, valtionpäämiehen tehtävää hoitaa komitea, johon kuuluu useita henkilöitä. Komitean jäseniä nimitetään konsuleiksi. [[Rooman tasavalta|Rooman tasavallassa]] oli kaksi komiteaa, jotka nimittivät [[Rooman senaatti|senaatin]] vuoden välein. Yksi komitean jäsenistä toimi valtionpäämiehenä kuukauden kerrallaan, vaihdellen ylikonsulin (lat. ''[[consul maior]]'') ja alikonsulin (lat. ''[[consul suffectus]]'') virkoja keskenään. Ylikonsuli oli virkaa johtava konsuli ja alikonsuli oli ylikonsulin alamainen, kuitenkin niin, että alikonsulilla oli tässä rajallista itsenäisyyttä ja [[veto-oikeus]] ylikonsulin päätöksiin.
Tasavaltaa voi johtaa valtionpäämies, jolla on monia monarkin piirteitä: jotkut tasavallat valitsevat presidentin eliniäksi{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} ja myöntävät presidentille enemmän oikeuksia kuin on tavallista [[edustuksellinen demokratia|edustuksellisessa demokratiassa]]. 1970-luvun jälkeinen [[Syyria]]n arabitasavalta osoittaa, että presidentin virka voidaan tehdä perinnölliseksi. Historioitsijat väittelevät ajankohdasta, jolloin Rooman tasavallasta tuli [[Rooman keisarikunta]]. Ongelmana on, että ensimmäisille [[Rooman keisari|Rooman keisareille]] annettiin valtionpäämiehen valtuudet vähitellen, eivätkä vallan antaneet hallitukset poikenneet paljoa Rooman tasavallasta.<ref>Tacitus, Annaalit I,1-15. Teoksen kaikki säilyneet osat on julkaistu Iiro Kajannon suomennoksena nimellä "Keisarillisen Rooman historia" (4. painos Helsinki 2001).</ref>.
| |||