Ero sivun ”Hiekka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jmk (keskustelu | muokkaukset) Lähteettömiä pois. Oli ensin "kulmikkaita" ja sitten päinvastoin "pyöreitä", kummallekaan ei lähdettä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Korjattava/viitteet|Tarkennus}}{{Tämä artikkeli| käsittelee maalajia. Sanan muita merkityksiä on [[Hiekka (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}
[[Tiedosto:Volcanic sand (Perissa, Santorini, Greece).jpg|thumb|275px|Santorinin vulkaanisperäinen hiekka on hyvin tummaa]]
'''Hiekka''' eli santa on [[maalaji]], joka muodostuu [[mineraali|mineraaleista]] tai [[kivennäisaineet|kivennäisrakeista]], joiden koko on 0,2–2,0 mm.{{Lähde}} Yksittäistä raetta nimitetään tässä kokoluokassa hiekanjyväksi.
Hiekkaa esiintyy luontaisesti rannoilla ja autiomaissa, paikoissa, jossa esimerkiksi tuuli tai aallot ovat voineet kauan kuluttaa [[peruskallio]]ta. Hiekka kulkeutuu helposti tuulen ja veden mukana. Se kertyy esimerkiksi hiekkarannoiksi, [[dyyni|dyyneiksi]] ja [[hiekkasärkkä|särkiksi]].
Rivi 8:
Hiekan koostumus vaihtelee suuresti paikallisten kivilajien ja olosuhteiden mukaisesti. Suomessa hiekassa on yleensä yhtä paljon [[maasälpä]]ä ja [[kvartsi]]a. [[Satakunta|Satakunnan]] [[hiekkakivi]]alueella hiekka on kuitenkin melkein puhdasta kvartsia.
Koostumuksensa mukaisesti hiekan väri vaihtelee Suomessa yleensä vaaleankellertävän ja punertavan sävyissä. Trooppisten ja subtrooppisten rantojen hohtavan valkea hiekka on muodostunut [[kalkkikivi|kalkkikivestä]] ja siinä voi olla [[koralli]]n tai [[simpukat|simpukankuoren]] palasia. Vulkaanista [[basaltti]]a ja [[obsidiaani]]a sisältävä hiekka taas on väriltään tummaa tai mustaa. Usein hiekka on kuitenkin väriltään keltaista. Etelä-Euroopassa kvartsijyvissä on usein mukana [[rautaoksidi|rautaa]], ja se antaa hiekalle vahvan keltaisen sävyn.{{Lähde}}
== Hiekan muodostuminen ==
Rivi 20:
Vain harvoin hiekka kulkeutuu jokien pohjassa niin pitkiä matkoja, että sillä voitaisiin selittää hiekanjyvästen pyöristyminen, eikä selitykseksi riitä useimmissa tapauksissa myöskään jatkuva liike rantojen jyrkänteissä, varsinkin kun hiekka muodostuu pääosin kulumista hyvin kestävästä kvartsista. Esimerkiksi Saksassa selvästi suurin osa hiekasta on peräisin hiekkakivestä ja sillä on siis useampia eroosiosyklejä takanaan: hiekka kerrostuu, peittyy toisten sedimenttien alle, se tiivistyy ja jyväset kiinnittyvät toisiinsa ([[diageneesi]]). Kun pinta paljastuu maankuoren liikkumisen seurauksena, alkaa uusi rapautuminen, jossa yksittäiset jyväset irtautuvat ja pyöristyvät taas hiukan lisää seuraavan kulkeutumisen aikana, kunnes alkaa seuraava kehityskierros. Jos oletetaan 200 miljoonan vuoden sykli, voidaan selittää nykyisten hyvin pyöristyneiden kvartsihiekkajyvien synty kymmenen eroosiosyklin aikana ja lähes puolet Maan historiasta.
Hiekka voi erityistapauksissa muodostua myös kuolleiden eliöiden jäänteistä, kuten simpukan kuorista tai koralleista. Tällainen hiekka on geologisessa mielessä hyvin lyhytikäistä, sillä yksittäiset jyväset muuntuvat sedimentin tiivistymisen ja kivettymisen aikana niin voimakkaasti, että niiden alkuperäistä muotoa ei jatkuvan liikkumisen ja eroosion jälkeen voi enää tunnistaa.{{Lähde}}
== Teknisiä ominaisuuksia ==
| |||