Ero sivun ”Kami” versioiden välillä

64 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (fix)
 
== Kamin määritelmä ja luonne ==
Kamin käsitettä on yritetty määritellä lukuisia kertoja. VarhaisiinVarhaisia yritelmiinyrityksiä lukeutuvatovat buddhalaisen [[Tendai]]|Tendai-lahkon]] papin [[Sengaku]]n teos ''Man'yōshū chūshaku'' 1200-luvulta ja [[Inbe no Masamichi]]n 1300-luvun kirjoitus ''Jindai no maki kuketsu''. Inbe liitti sanan kami toiseen, samoin lausuttavaan kirjoitusmerkkiin 上 (''ue'', ''kami''), joka tarkoittaa ”ylhäällä”, ja piti kameja siten ”ylempänä” elävinä olentoina. Tämä käsitys nousi suosituksi [[Edo-kausi|Edo-kaudella]] ja muuttui myöhemmin lähes yleistiedoksi, mutta uudemman kielitieteellisen tutkimuksen mukaan [[homonyymihomonymia|homonyymit]]t eivät ole sukua toisilleen. Tätä mieltä oli jo [[Motoori Norinaga]], joka antoi käsitteelle seuraavanlaisen määritelmän:<ref name="shin">{{Verkkoviite|Osoite=http://eos.kokugakuin.ac.jp/modules/xwords/entry.php?entryID=1|Nimeke=Definitions and Typology|Julkaisu=Encyclopedia of Shinto|Tekijä=Matsumura, Kazuo|Ajankohta=27.9.2005|Viitattu=04.08.2010|Kieli={{en}} }}</ref>
 
{{Sitaatti|''Kami'' viittaa yleisesti ensinnäkin lukuisiin klassikoissa mainittuihin taivaassa ja maan päällä asustaviin kameihin ja niiden pyhäköissä palvottaviin henkiin (''mitama''). Lisäksi se viittaa kaikkiin muihin hämmästyttäviin asioihin – tietenkin ihmisiin, mutta myös lintuihin, petoihin, ruohoon ja puihin, jopa valtamereen ja vuoriin – joilla on erityisiä, tästä maailmasta yleensä puuttuvia voimia. ”Erityinen” ei tässä tapauksessa viittaa ainoastaan erityiseen hienouteen, hyvyyteen tai elinvoimaan, sillä myös pahoja ja outoja asioita, jos ne herättävät erityistä hämmennystä, kutsutaan ''kameiksi''.}}
 
Kamien luonteeseen kuuluu myös se, että vaikka ne olisivat näkymättömiä, ne voivat tulla näkyviksi erilaisina ilmentyminä ja asettua luonnonmuotoihin, kuten kiviin, puihin ja tuleen, tai ihmisen valmistamiin esineisiin, kuten peileihin. Tällaiset esineet (''[[yorishiro]]'') houkuttelevat kameja puoleensa. Kamit ilmentyvät myös luonnonvoimissa, kuten [[Ukkonen|ukkosessa]], ja ne voivat ottaa valtaansa myös [[Ihminen|ihmisiä]]. Kamit koetaan siis kouriintuntuvien muotojen ja ilmiöiden kautta, eivätkä ne ole käsitteitä tai abstrakteja olentoja. Kamin voima paljastuu vasta, kun se asettuu kiinteään muotoon tai olentoon.<ref name="shin"/>
 
Kameja ei voi kuvailla käsittein ”hyvä” tai ”paha”, mutta niillä voi olla ”rauhallinen puoli” (''nigitama'') ja ”karkea puoli” (''aramitama''). Vaikka kameja pidettiin jo varhain ihmisen kaltaisina olentoina, joita tulee lähestyä samoin kuin muita ihmisiä, niitä ei kuvattu [[Kuvataide|taiteessa]] ihmispiirteisiksi olennoiksi. Tällaiset kuvat (''shinzō'') yleistyivät vasta [[Buddhalaisuus|buddhalaisen]] vaikutuksen myötä. Kamien ajateltiin nauttivan ihmisten tavoin [[Musiikki|musiikista]], [[tanssi]]sta ja [[Runous|runoudesta]] ja vihaavan likaisia (''kegare'') asioita, kuten [[kuolema]]a ja [[Veri|verta]]. Tämän vuoksi kamien palvonta tapahtui rituaalisesti puhdistetuissa paikoissa. Kamien ajateltiin vihastuvan tai käyttäytyvän väkivaltaisesti, jos niitä ei palvottu hyvin, kun taas tyytyväinen kami suojeli ihmisiä. Kameja palvottiin esimerkiksi uhraamalla niille [[riisi]]ä, [[sake]]a tai muuta ruokaa, viihdyttämällä niitä ja niin edelleen.<ref name="shin"/>
 
== Kamien eri tyypit ==
[[Tiedosto:Hiroshige-100-views-of-edo-fox-fires.jpg|thumb|220px|Kettuja, Inarin lähettiläitä, [[Utagawa Hiroshige]]n puupiirroksessa vuodelta 1857.]]
 
Kamit voidaan jakaa suurpiirteisesti kahteen eri luokkaan: ”luontokameihin” ja ”kulttuurikameihin”. Luontokamit edustavat tavallisesta poikkeavia piirteitä, joita on ajateltu olevan erilaisissa luonnonmuodoissa ja -voimissa. Nämä kamit voidaan jakaa edelleen ”taivaallisiin” kameihin ja ”maanpäällisiin” kameihin; edellisiin lukeutuvat muun muassa planeetat, aurinko ja kuu sekä säätieteellisiä ilmiöitä, kuten ukkonen (ukkosen kami [[Raijin]]) ja tuuli (''kaze no kami''). Jälkimmäisiin kuuluvat esimerkiksi vuorten, maan, metsien, meren, jokien, saarten ja soiden kamit ja myös eläimet ja kasvit. Kameina pidettyihin eläimiin lukeutuvat muun muassa käärmeet, sudet, karhut, apinat, jänikset, linnut ja muut Japanin luonnossa esiintyvät eläimet. Eläinkamit liitetään usein muihin luontokameihin: linnut auringon kamiin, karhut vuoren kamiin, jänikset kuun kamiin ja niin edelleen. Eläimiä voidaan pitää myös jonkun muun kamin lähettiläinä, kuten kettuja (''[[kitsune]]'') pidetään [[Inari (kami)|Inarin]] viestinviejinä. Tiettyjä puulajeja, kuten mäntyjä ja [[sakakisalpapensas]]-puitata, kunnioitetaan usein kameina (''shinboku''), ja kamiluonne voidaan nähdä jopa myös erikoisissa, epämuodostuneissa kasviksissa, kuten haaroittuneissa retiiseissä, joiden muoto muistuttaa ihmistä.<ref name="shin"/>
 
Kulttuurikamit voidaan vuorostaan jakaa kolmeen ryhmään: yhteisön kameihin, joita tietyt ihmisryhmät palvovat, toiminnallisiin kameihin, jotka liittyvät esimerkiksi tiettyyn ammattiin, ja ”ihmiskameihin” eli lähinnä historiallisiin henkilöihin, joita pidetään kameina. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat muun muassa sukujen ja klaanien kamit, asumusten kamit (''yashikigami'') ja ''[[dōsojin]]''-kamit, jotka suojelevat kylien rajaseutuja tunkeutujilta. Toimintoihin liittyvät kamit voivat taas suojella esimerkiksi syntymää (''ubugami''), kuolemaa, kumppanin löytämistä, sairautta, maataloutta, kalastusta, kauppaa, purjehdusta, sotaa (''gunshin'') tai tiedettä. Myös pienet kodeissa asuvat kamit, jotka suojelevat tulisijaa, kaivoa, käymälää ja niin edelleen, voidaan luokitella toiminnallisiin kameihin. Viimeinen, henkilökamien ryhmä sisältää sekä eläviä että kuolleita henkilöitä. Elävinä kameina on saatettu pitää uskonnollisia toimintoja suorittavia henkilöitä (esimerkiksi pyhäköiden ''[[Miko (shintolaisuus)|mikot]]''), kuuluisia ja arvostettuja henkilöitä ja [[Japanin keisari|keisaria]]. Kami voi myös asettua ihmiseen uskonnollisen juhlan aikana, jolloin kyseistä ihmistä pidetään kamina. Kuolleiden henkilöiden kamit voivat olla esimerkiksi esi-isiä tai kostonhimoisia henkiä, jotka ovat kuolleet tyytymättöminä.<ref name="shin"/>
[[Šintolainen pyhäkkö]] on rakennus, joka on tarkoitettu kamin palvomiseen. Pyhäköt kehittyivät japanilaisesta kansanuskosta, mutta kansanuskoa ei ole koskaan täysin sulautettu muodolliseen palvontaan pyhäköissä vaan se elää edelleen vahvana ja kohdistuu esimerkiksi pelkkiin luonnonmuotoihin, kuten kiviin ja puihin, tai pieniin tienvarsipyhäköihin (''[[hokora]]''). Suuri osa pyhäköistä edustaa muutamaa suosittua arkkitehtuurin tyylisuuntaa, ''[[nagare-zukuri]]a'' ja ''[[kazuga-zukuria]]'', mutta monet etenkin tärkeät pyhäköt ovat yksilöllisiä.<ref name="shrine">{{Verkkoviite|Osoite=http://eos.kokugakuin.ac.jp/modules/xwords/entry.php?entryID=248|Nimeke=History and Typology of Shrine Architecture|Julkaisu=Encyclopedia of Shinto|Tekijä=Kuroda, Ryūji|Ajankohta=02.06.2005|Luettu=20.09.2010}}</ref>
 
Pyhäkössä päähalli (''[[honden]]'') on omistettu pelkästään kamin käyttöön. Päähallissa on yleensä ''[[shintai]]'', ”kamin ruumis”, johon kami voi asettua. Yleisiä shintaita ovat muun muassa peilit, miekat ja jalokivet; buddhalaisen vaikutuksen myötä shintaina alettiin käyttää myös kameja esittäviä kuvia ja [[mandala|mandaloja]]. Myös muut pyhäkön alueella olevat objektit, joita pidetään ''[[yorishiro]]ina'', voivat olla pyhiä. Pyhäkön muihin tärkeisiin rakennuksiin lukeutuvat esimerkiksi rukoushalli (''[[haiden]]''), uhrihalli (''[[heiden (šintolaisuus)|heiden]]'') ja rituaalitanssille tarkoitettu halli (''[[maidonokaguraden]]''). Pyhäköt voivat olla myös kannettavia (''[[mikoshi]]''): tällaisia pyhäköitä käytetään festivaalien aikana, kun kamia kuljetetaan kulkueessa. Päähallia ei välttämättä ole lainkaan, jos pyhäkkö sijaitsee esimerkiksi vuorella, joka on itsessään shintai.<ref name="shrine"/><ref name="intro">{{Verkkoviite|Osoite=http://eos.kokugakuin.ac.jp/modules/xwords/entry.php?entryID=238|Nimeke=Introduction: Jinja|Julkaisu=Encyclopedia of Shinto|Tekijä=Inoue, Nobutaka|Ajankohta=07.07.2005|Luettu=20.09.2010}}</ref>
 
Japanissa on noin 100&nbsp;000 šintolaista pyhäkköä. Kamin palvontaan pyhäkössä kuuluu puhdistautuminen pesemällä kädet ja huuhtelemalla suu, kolikoiden heittäminen, kellon soittaminen kamin paikalle kutsumiseksi ja käsien taputtaminen ja kumartaminen kamin tervehtimiseksi. Pyhäkkövierailuja tehdään usein vuodenkiertoon liittyvien juhlien yhteydessä, kuten uutenavuotena, [[tanabata]]- ja [[obon]]|obon-festivaalien]] aikana ja niin edelleen sekä esimerkiksi lapsen syntymän tai häiden yhteydessä. Kamien palvontaan ei liity juuri minkäänlaista teologiaa. Oikealla tavalla palvotun kamin odotetaan tuovan palvojalle siunausta, joka liittyy aina tapahtumiin tässä maailmassa: menestykseen kokeessa, parantumiseen sairaudesta, onnelliseen avioliittoon, pitkäikäisyyteen. Myös pyhäköt ovat edelleen kiinteässä yhteydessä luontoon – vuoriin, puihin ja kiviin, joita pidetään kamien asuinpaikkoina.<ref name="wotk">{{Kirjaviite|Nimeke=Shinto in History: Ways of the Kami|Tekijä=Breen, John & Teeuwen, Mark, ed.|Julkaisija=Curzon Press|Sivu=1–3|Vuosi=2000|Tunniste=ISBN 0-7007-1170-8}}</ref>
 
Kameille pyhäköissä annettavia uhrilahjoja kutsutaan nimellä ''heihaku''. Muinoin ne olivat tyypillisesti vaatteita, nykyisin etenkin rahaa tai esimerkiksi ''[[ema]]''-kuvalaattoja. Vastalahjaksi uhreista palvojalle voidaan antaa vastineeksi kamin voimaa symboloiva esine.<ref name="intro"/>
* '''[[Hi no kami]]''' on tulen kami, kronikoiden mukaan alun perin nimeltään '''Homusubi''' tai '''Kagutsuchi'''. Tulen tuhoavan voiman vuoksi kamin palvonta oli yleistä, mutta se liitettiin myös ruoan valmistukseen ja siten sitä alettiin pitää koko kodin suojelijana.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://eos.kokugakuin.ac.jp/modules/xwords/entry.php?entryID=208|Nimeke=Hinokami|Tekijä=Suzuki, Kentarō|Julkaisu=Encyclopedia of Shinto|Ajankohta=13.03.2005|Luettu=19.09.2010}}</ref>
* '''[[Inari (kami)|Inari]]''' on äärimmäisen laajalle levinnyt erityisesti riisinviljelyä mutta myös muita toimia suojeleva kami, joka liitetään usein kettuihin (''[[kitsune]]''). Inarille on omistettu yli 30&nbsp;000 pyhäkköä ja kamille on suoritettu jako- ja uudelleenpyhitysprosessi (''[[kanjō]]'') useammin kuin millekään muulle kamille.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://eos.kokugakuin.ac.jp/modules/xwords/entry.php?entryID=783|Nimeke=Inari Shinkō|Tekijä=Nogami, Takahiro|Julkaisu=Encyclopedia of Shinto|Ajankohta=11.11.2006|Luettu=19.09.2010}}</ref>
* '''[[Izanami]]''' ja '''[[IzanagiIzanaki]]''', klassikoiden mukaan kaksi maailman synnystä vastuussa ollutta kamia. Heistä syntyi kolme lasta: Amaterasu, Tsukuyomi ja Susanoo.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://eos.kokugakuin.ac.jp/modules/xwords/entry.php?entryID=82|Nimeke=Izanagi|Tekijä=Kadoya, Atsushi|Julkaisu=Encyclopedia of Shinto|Ajankohta=20.10.2005|Luettu=19.09.2010}}</ref>
* '''[[Raijin]]''' eli ukkosen kami on toisaalta maanviljelyksen suojelija ukkoseen liitetyn sateen vuoksi, toisaalta väkivaltainen ja katastrofeja aiheuttava kami.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://eos.kokugakuin.ac.jp/modules/xwords/entry.php?entryID=224|Nimeke=Raijin|Tekijä=Suzuki, Kentarō|Julkaisu=Encyclopedia of Shinto|Ajankohta=13.03.2005|Luettu=19.09.2010}}</ref>
* '''[[Suijin]]''' on maanviljelykselle tärkeä veden kami, joka asuu yleensä riisipeltojen tai kastelukanavien vieressä tai kaivoissa, lähteissä ja virroissa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://eos.kokugakuin.ac.jp/modules/xwords/entry.php?entryID=227|Nimeke=Suijin|Tekijä=Iwai, Hiroshi|Julkaisu=Encyclopedia of Shinto|Ajankohta=13.03.2005|Luettu=19.09.2010}}</ref>
[[Tiedosto:Miko at Shimogamo jinja.jpg|thumb|220px|[[Miko]]t olivat alun perin naispuolisia ennustajia, jotka välittivät kamien tahdon ihmisille.]]
 
Aivan varhaisesta esihistoriallisesta [[Jōmon-kausi|Jōmon-kauden]] uskonnollisuudesta ei tiedetä paljoa. Sitä seuranneen [[Yayoi-kausi|Yayoi-kauden]] kulttuuri, joka merkitsi maanviljelyksen yleistymistä, oli Masao Okan esittämän hypoteesin mukaan monipuolinen sekoitus uskonnollisia perinteitä. Sen muodostivat [[melanesia]]lainen elementti, johon kuuluivat horisontaalinen kosmologia ja esi-isien henkien kunnioitus, [[austroaasialaiset kielet|austroaasialainen]] elementti, johon kuuluivat šamaanit ja myytti maataloutta ohjaavasta auringonjumalattaresta, [[Tunguusikielet|tunguusilainen]] elementti, joka piti sisällään [[siperia]]laisen šamanismin muodon ja vertikaalisen kosmologian, [[austronesialaiset kielet|austronesialainen]] elementti, jonka mukana Japaniin saapui muun muassa riisinviljely, ja edelleen [[altaiAltain tasavalta|altailainen]]lainen elementti, johon kuului patriarkaalinen klaaneihin perustunut sosiaalinen järjestelmä ja tapa palvoa taivaallisia jumaluuksia, joiden uskottiin laskeutuvan puihin tai vuorenhuipuille.<ref>Kitagawa et al. 1987, s. 33.</ref> [[Munakata-jinja|Munakatan pyhäkön]] ulkopuolelta on löytynyt kivisiä hevos- ja laivaveistoksia: luultavasti kamien uskottiin saapuvan paikalle ratsain tai mereltä, mikä liittynee altailaisen ryhmän saapumiseen Japaniin 200-luvulla.<ref>Kitagawa et al. 1987, s. 34.</ref> Alkuperäinen kosmologinen perspektiivi oli horisontaalinen, ja siitä on edelleen jälkiä joissakin uskonnollisissa festivaaleissa, joissa kamit tulevat paikalle horisontin takaa eivätkä taivaasta.<ref>Grapard et al. 1983, s. 125.</ref>
 
Jo varhaisissa kameissa yhdistyi erilaisia piirteitä, ja jotkin niistä olivat usean eri kamin yhdistelmiä. Esimerkiksi varhainen [[Amaterasu]] lienee ollut altailaisen pääjumalan ja austroaasialaisen ruoantuotannon jumalan yhteenliittymä.<ref>Kitagawa et al. 1987, s. 36.</ref> Altailaisen kulttuurin ''[[uji (klaani)|uji]]''-klaanijärjestelmä nousi vähitellen vallitsevaksi. Uji-klaanilla oli oma kaminsa (''uji-gami''), jota pidettiin klaanin perustajana ja jonka pyhäkköä johti klaanin päämies. Klaanin kamin lisäksi japanilaisten elämää säätelivät lukuisat muut olennot, joilla oli kami-luonne. Nämä olennot voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin. Oka on esimerkiksi jakanut ne viiteen eri tyyppiin sen mukaan, miten ihmiset suhtautuivat niihin: ensimmäiseen kuuluvat ihmisissä tai luonnonelementeissä, etenkin eläimissä,<ref name="kit 120"/> olevat henget (''mono''), toiseen ryhmään lukeutuvat kamien tai ihmisten<ref name="kit 120">Kitagawa et al. 1987, s. 120–121.</ref> ”sielut”, ''[[tama (šintolaisuus)|tamat]]''. Kolmanteen luokkaan kuuluvat ''marebito''-henget, esi-isien henget tai aaveet, jotka olivat horisontaalisen melanesialaisen kosmologian tuotos. Neljännessä ryhmässä ovat ”varsinaiset” kamit, vertikaalisen kosmologian mukanaan tuomat olennot, jotka laskeutuivat taivaasta esimerkiksi puihin. Viidenteen lukeutuvat taivaankappaleet, kuten aurinko ja kuu, ja sään ilmiöt. Termi ”kami” alkoi myöhemmin tarkoittaa kaikkia kami-luonteisia henkiä.<ref>Kitagawa et al. 1987, s. 37–38.</ref>
Koko esimodernin ajan [[buddhalaisuus|buddhalaisuuden]] saapumisen jälkeen kameja, ja erityisesti eliitille merkityksellisiä kameja, palvottiin lähes ainoastaan buddhalaisessa kontekstissa. Samalla paikalliset kamit muodostivat vastaavasti keskeisen osan japanilaista buddhalaisuutta.<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 6.</ref> Nykyisenkaltainen ”šintolaisuus” ei tällä ajalla muodostanut buddhalaisesta erillistä perinnettä,<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 1.</ref> ja uskonnollisuus koostui sekoituksesta erilaisia aatteita ja uskomuksia. Tätä paikallisten japanilaisten uskomusten ja Manner-Aasiasta saapuneen buddhalaisuuden synkretismiä kutsutaan termillä ''[[shinbutsu shūgō]]''.<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 4.</ref>
 
Buddhalaisuuden saapuessa Japaniin ja maan hoviin viimeistään 500-luvulla paikalliset perinteet ja uusi uskonto piti sovittaa toisiinsa. Ensimmäisten joukossa tätä yritti prinssi [[Shōtoku Taishi(prinssi)|Shōtoku]] 600-luvun vaihteessa, tavoitteenaan ilmeisesti keskushallinnon vallan kasvattaminen. Hovin laatimaan 17 artiklaa käsittävään perustuslakiin valikoitiin piirteitä [[kungfutselaisuus|kungfutselaisista]] ja buddhalaisisita perinteistä. Myöhemmin hovi jatkoi kiinalaistyyppisen hallintojärjestelmän kehittämistä. Poiketen kiinalaisesta mallista, jossa keisari toimi taivaan ja maan välikappaleena, hallitsija kohotettiin nyt elävän kamin asemaan, ja hänen tahtonsa välittyi keisarillisten asetusten kautta. Tämän ''[[ritsuryō]]''-ideaalin tarkoitus oli käytännössä tehdä Japanista ”jumalallinen” maa, jonka hallitsija oli samanaikaisesti ylipappi, monarkki ja elävä kami. Ideaalin myötä hallinto käski laatia kaksi mytologis-historiallista kronikkaa, ''[[Kojiki]]n'' ja ''[[Nihonshoki]]n''. Ritsuryō-malli rapautui vähitellen 800-luvulta alkaen.<ref>Kitagawa et al. 1987, s. 72–75.</ref>
 
Paikalliset kamit liitettiin pitkän ajan kuluessa noin vuosina 700–1100 buddhalaiseen [[pantheon (jumalluettelo)|pantheoniin]]. Tämä tapahtui useassa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa buddhalaisia jumaluuksia alettiin palvoa ”ulkomaisina kameina”, jotka erosivat paikallisista kameista vain alkuperän ja rituaalien mutta eivät luonteen puolesta. Vähitellen buddhalaisten aiheuttama paine paikallista uskonnollisuutta kohtaan kasvoi ja näkyi erityisesti kiistoissa kameille pyhistä paikoista ja materiaaleista, esimerkiksi puiden kaatamisessa temppelien rakentamista varten. Ensimmäiset merkit kamien ja buddhien liittämisestä yhteen olivat ”[[pyhäkkötemppeli]]t”, joita perustettiin pyhäköiden lähelle, jotta kameille voitiin tarjota buddhalaisia opetuksia.<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 7–9.</ref> Kamien ajateltiin olevan tuntevia olentoja, jotka tarvitsivat pelastuksen ja joiden voimia ja luonnetta voitaisiin hallita ja parantaa buddhalaisen [[dharma]]n avulla.<ref>Grapard et al. 1983, s. 126.</ref><ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 11.</ref> Yleensä pyhäkkötemppelin perustaminen sai alkunsa kamin antamasta oraakkelista, kuten seuraavasta vuonna 788 ylös kirjatusta Tadon kamin antamasta tiedonannosta:<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 10.</ref>
 
{{Sitaatti|Tuohon aikaan [eli vuonna 763] kami otti valtaansa erään henkilön, joka lausui: "Olen”Olen Tadon kami. Koska olen tehnyt vakavia rikkeitä usean [[kalpa (buddhalaisuus)|kalpan]] aikana, olen [[karma]]n lain mukaisesti joutunut syntymään kamiksi. Nyt haluan paeta lopullisesti kamin olemustani ja hakea suojaa buddhalaisuuden [[kolme jalokiveä|kolmesta jalokivestä]]."}}
 
[[Tiedosto:Sōgyō Hachiman.jpg|thumb|left|220px|Hachiman buddhalaisen munkin asussa.]]
Viimeinen vaihe liittoprosessissa oli ''[[honji suijaku]]'' -paradigman kehittyminen. Sen mukaan kamit olivat buddhalaisten jumaluuksien (''honji'', ”alkuperäinen maa”) jälkiä tai paikallisia ilmentymiä (''suijaku''). 1000-luvun puoliväliin mennessä tämä käsitys alkoi olla hyvin juurtunut, mutta kameille annetut buddhalaiset alkumuodot vaihtelivat vielä; vuonna 1046 kirjoitetussa dokumentissa pohditaan Hachimanin luonnetta:<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 15–17.</ref>
 
{{Sitaatti|Hänen valaistumisensa (''hongaku'') alkuperäinen lähde on mysteerinen ja pimeä (''yūgen'') ... Tie joka hyödyttää tuntevia olentoja tuo esiin hänen jälkensä, ja myötätunnon portti tuottaa hänen ruumiinsa; onko hän siis [[GautamaSiddhartha BuddhaGautama|Śākyamunin]] [[hypostaasi]] vai [[Kannon]]in ruumiillistuma?}}
 
Tärkeimpien kamien alkuperät vakiintuivat vähitellen 1100-luvun kuluessa. Kamien esittäminen buddhalaisten alkuperiensä avulla yleistyi [[Kamakura-kausi|Kamakura-kaudella]] ja säilyi suosittuna [[Edo-kausi|Edo-kaudelle]] saakka. Paradigman vakiintumisen myötä sitä käsiteltiin ja pohdittiin teologisessa kirjallisuudessa. Näissä teksteissä buddhien ja bodhisattvojen ajateltiin ”himmentäneen säteilyään ja muuttuneen samanlaisiksi kuin [profaanin maailman] tomu” (''wakō dōjin''). Toisin sanoen buddhat olivat liian monimutkaisia ja vaikeita [[Intia]]sta kaukana asuvien japanilaisten ymmärrettäviksi, joten heidän täytyi vähentää loistoaan voidakseen levittää dharmaa japanilaisten keskuuteen.<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 13–14.</ref> Koska liitosprosessi tapahtui käytännössä aina paikallisella tasolla, eri pyhäköissä ja temppeleissä harjoitettu synkretismi oli erilaista.<ref>Grapard et al. 1983, s. 127.</ref>
 
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että buddhat olivat, [[ontologia|ontologisesti]] tai muulla tavoin, kameja tärkeämpiä. Kamit olivat hyvin konkreettisia olentoja, jotka toimivat Japanin pelastamiseksi. Liitosprosessia monimutkaistaa kaksi kehityskulkua. Toinen on ''[[shinbutsu kakuri]]'', ”kamien erottaminen buddhalaisuudesta”, jonka vuoksi monet kamit pidettiin useilla eri tavoilla järjestelmällisesti erillään buddhalaisista rituaaleista. Toinen aiheutui muiden kiinalaisperäisten aatteiden ja käytäntöjen eli [[taolaisuus|taolaisuuden]] ja [[yinjin ja yangjang|yin–yang]]jin–jang-ajattelun]] omaksumisesta. Nämä käytännöt sekä auttoivat että monimutkaistivat liitosprosessia, mutta toimivat erityisesti siltana kamirituaalien ja buddhalaisuuden välillä. Kuvaa monipuolistivat samalla lukuisat muut palvottavat olennot, jotka eivät olleet varsinaisia kameja tai buddhia, kuten ”vihaiset aaveet” (''goryō'') ja useat eri lähteistä peräisin olevat jumaluudet.<ref>Teeuwen & Rambelli et al. 2003, s. 21–24.</ref>
 
=== Myöhempi kehitys ===
 
* Maailmankaikkeuden synnystä on kolme erilaista myyttiä. Kaksi ensimmäistä ovat todennäköisesti kaakkoisaasialaista alkuperää, kun taas kolmas on keisariperheen myöhemmin maahan tuoma keskiaasialainen myytti. Ensimmäisessä myytissä kami [[Umashiashikabihikoji]] kasvoi ruo'osta ennen kaikkeuden syntyä, ja muut kamit seurasivat häntä. Toisessa mutta samantyyppisessä versiossa ensimmäinen kami oli [[Kuninotokotachi]] (”kansakunnan perustanut kami”). Kolmas versio kertoo kolmesta [[Takamanohara]]an (”taivaallisen maailmaan”) kaikkeuden alussa ilmestyneestä kamista, [[Amenominakanushi]]sta, [[Takamimusubi]]sta ja [[Kamimusubi]]sta, joista kaksi jälkimmäistä ovat käytännössä ensimmäisen miespuolinen ja naispuolinen ilmentymä.<ref>Kitagawa et al. 1987, s. 28–29.</ref>
* Toinen myyttien luokka kertoo Japanin saarten ja erilaisten kamien synnystä, ja siinä keskeisessä osassa ovat [[Izanami]] (”kutsuja”) ja [[IzanagiIzanaki]] (”kutsuttu”). Tulen kamin syntymä aiheuttaa Izanamin kuoleman, ja hän laskeutuu alamaailmaan. IzanagiIzanaki seuraa häntä sinne, mutta säikähtää puolisonsa muuttunutta hahmoa ja palaa taivaaseen. Auringon kami [[Amaterasu]] syntyy hänen vasemmasta silmästään, kuun kami [[TsukiyomiTsukuyomi]] oikeasta silmästä ja myrskyn kami [[Susanoo]] hänen nenästään.<ref>Kitagawa et al. 1987, s. 29.</ref>
* Kolmanteen luokkaan kuuluvat ”Izumo-myytit”, jotka kertovat Susanoon retkestä [[Izumo]]on. Susanoo pelastaa neidon kahdeksanpäiseltä käärmeeltä ja nai hänet. Myyttien varsinainen päähenkilö on kuitenkin Susanoon jälkeläinen [[Ōkuninushi]] (”suuren maan mestari”), Izumon alueen hallitsija. Näillä myyteillä saattoi olla alun perin poliittinen tarkoitus; auringon kamia palvonut [[Yamato (valtio)|Yamato]] saattoi luoda ne saadakseen veden ja myrskyn kamia palvoneen Izumon alueen hallintaansa.<ref>Kitagawa et al. 1987 s. 29–30.</ref>
* Neljännessä kertomuksessa Amaterasu lähettää pojanpoikansa [[Ninigi]]n hallitsemaan Japania. Tässä myytissä yhdistyy kaksi kertomusta, joista toisessa päähahmo oli Amaterasun sijaan Takamimusubi. Amaterasusta kertova myytti oli luultavasti alun perin austroaasialaista alkuperää, Takamimusubista kertova altailaista.<ref>Kitagawa et al. 1987 s. 30.</ref>
* Viimeisessä, niin sanotussa ”Hiuga-myytissä” Ninigi laskeutuu viiden muun kamin saattamana vuorelle, nai [[Konosakuya]]n ja saa kaksi poikaa. Hänen pojanpojanpoikansa johtaa kansan [[Kyūshū]]lta Yamatoon ja nousee ensimmäiseksi keisariksi nimellä [[JimmuJinmu]].<ref>Kitagawa et al. 1987 s. 30–31.</ref>
 
[[Tiedosto:YamataNoOrochi.jpg|thumb|650px|center|Susanoo lyö kahdeksanpäisen käärmeen. Toyohara Chikanobu, 1870-luku.]]
Virallisen šintolaisen järjestelmän mukaan Japanissa on noin 110 miljoonaa šintolaista. Virallinen šintolaisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin kamien palvonta paikallisissa pyhäköissä, eikä ”šintolaisuudella” ole käytännön merkitystä valtaosalle japanilaisista. Erityisesti [[Japanin keisari|keisari-instituutioon]], keisariin liitettyihin kameihin ja pyhäköihin keskittynyt ideologinen, poliittinen šintolaisuus onkin erotettava arkipäivän uskonnollisuudesta.<ref name="wotk"/> Vuonna 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan japanilaisista 35,6 prosenttia uskoo kamien tai jumalien ({{k-ja|神|kami}}) olemassaoloon, 36,3 prosenttia [[buddha|buddhien]] ({{k-ja|仏|hotoke}}) olemassaoloon ja 36,3 prosenttia esi-isien henkien olemassaoloon. Noin neljäsosan mielestä ”kami” ja ”buddha” ovat sama asia, neljäsosan mielestä täysin erilainen asia ja neljäsosan mielestä erilaisia, mutta molemmat toimivat samalla tavoin. Vain 29,1 prosenttia on ”uskovia” ({{k-ja|信仰|shinkō}}) ja heistä 22,0 prosenttia ”šintolaisia”. 91,2 prosenttia ei kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://21coe.kokugakuin.ac.jp/modules/wfsection/article.php?articleid=96|Nimeke=日本人の宗教意識・神観に関する世論調査|Julkaisija=神道と日本文化の国学的研究発信の拠点形成 (Establishment of a National Learning Institute for the Dissemination of Research on Shinto and Japanese Culture)|Luettu=16.09.2010}}</ref>
 
Kameja on kuvattu japanilaisessa populaarikulttuurissa. Esimerkiksi [[Pokémon]]|Pokémon-hahmoja]] on pidetty kameina. Roger Clarken mukaan niistä monet muistuttavat vahvasti luonnonkameja: useat pokémonit ovat esimerkiksi puhuvia kasveja tai puita, eräs pokémon asuu tulivuoressa, jotkut pokémonit asuvat vuorella ja palvovat kuuta ja sarjassa on myös esitetty šintolainen seremonia.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://web.archive.org/web/20100606063922/http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/films/features/what-are-the-little-monsters-up-to-720909.html|Nimeke=What are the little monsters up to?|Tekijä=Roger Clarke|Julkaisija=The Independent|Ajankohta=07.04.2000|Luettu=16.09.2010}}</ref> Myös muun muassa [[Hayao Miyazaki]]n animaatioelokuvissa on runsaasti šintolaisia piirteitä. ''[[Naapurini Totoro]]'' -elokuvassa Totoro-hahmo asuu suuren ''[[shimenawa]]''-köydellä ympäröidyn puun sisässä; ''[[Prinsessa Mononoke]]ssa'' erilaiset kamit ovat keskeisessä osassa. ''Naapurini Totoro'' -elokuvassa varsinaiset uskonnolliset elementit ovat kuitenkin dekoratiivisia, ihmisen luomia, eikä niillä ole mitään tekemistä luonnon kanssa, joka on pääosassa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.usask.ca/relst/jrpc/art10-miyazaki.html|Tekijä=Wright, Lucy|Nimeke=Forest Spirits, Giant Insects and World Trees: The Nature Vision of Hayao Miyazaki|Julkaisija=Journal of Religion and Popular Culture|Ajankohta=2005|Luettu=16.09.2010}}</ref> ''[[Kamichu!]]''-nimisessä manga- ja animesarjassa vuorostaan yläasteikäinen tyttö huomaa yhtäkkiä olevansa kami.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=5356|Julkaisija=Anime News Network|Nimeke=Kamichu! (TV)|Luettu=19.09.2010}}</ref>
 
== Lähteet ==
17 497

muokkausta