Ero sivun ”Vladimir Markov” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Aiheesta muualla: - Lisätty Luokka:Suomen venäläiset, pois turha luokka. |
p ei kuitenkaan kolmen KKK:n tarmokkkaasti. |
||
Rivi 20:
Vladimir Markov suoritti [[Maanpuolustuskorkeakoulu|Haminan kadettikoulun]] kurssinsa priimuksena, ja hänet komennettiin vänrikiksi ylennettynä [[Henkikaarti]]n Liettuan rykmenttiin. Suoritettuaan Yleisesikunta-akatemian kurssin kapteeniksi ylennettynä 1887 Markov toimi [[Moskovan sotilaspiiri]]ssä. Hänet ylennettiin 1896 everstiksi ja toimi sen jälkeen mm. Suomen sotaväkeä koskevien asioiden esittelijänä Venäjän sotaministeriössä 1900-1903. Ylennys kenraalimajuriksi tuli 1903, ja sen jälkeen hän toimi mm. päämajoitusmestarina 1906-1909. Viimeisenä sotilastehtävänä Markovilla oli [[Transbaikal]]in alueen sotilaskuvernööriys kesästä 1909 alkaen.
Synnyinmaansa Suomen tehtävät Markovilla alkoivat vuoden 1909 lopulla, kun hänet [[13. marraskuuta]] [[1909]] nimitettiin [[Suomen senaatti|Suomen keisarillisen senaatin]] talousosaston varapuheenjohtajaksi eli käytännössä [[Suomen pääministeri|pääministeri]]ksi. Kuukauden kuluttua senaattorinimityksestä hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Taustana senaattorinimitykselle oli Suomen poliittisten puolueiden ja Stolypinin johtaman Venäjän hallituksen ristiriidat, jonka vuoksi suomalaista poliittista hallitusta ei saatu muodostettua. Keisari [[Nikolai II]] päätyi silloisen ministerivaltiosihteerin [[August Langhoff]]in ehdotuksesta suomalaisten Venäjällä toimineiden sotilaiden senaattoreiksi nimittämiseen. [[Markovin senaatti]] sai suomalaisten taholta pilkkanimiksi "sapelisenaatti" tai "amiraalisenaatti". Samaan aikaan Markovin senaattinimityksen kanssa kenraalikuvernööriksi nimitettiin kenraaliluutnantti [[Franz Albert Aleksandrovitš Seyn|A.F.Seyn]], joka johti Suomen venäläistämistä tarmokkaasti.
Venäläistämispolitiikka kiristyi kaiken aikaa, ja ministerivaltiosihteeri Langhoff ei katsonut voivansa enää hoitaa tehtäväänsä ja halusi eron. Tässä yhteydessä Vladimir Markovista tuli [[ministerivaltiosihteeri]] [[21. huhtikuuta]] [[1913]] alkaen. Markov oli tehtävässäään Suomen autonomian murentajia ja venäläistämispolitiikan toteuttajia Pietarissa keisarin lähipiirissä. Markovin ura päättyi [[15. maaliskuuta]] [[1917]] jälkeen, kun Venäjän keisarikunta luhistui.
| |||