Ero sivun ”Valkosolu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Täsmennys, kielioppifix, lisälähde |
p Lähteistystä |
||
Rivi 9:
===Monosyytit===
Monosyytti erikoistuu siirtyessään [[verenkierto|verenkierrosta]] [[kudos|kudoksiin]] [[makrofagi]]ksi, joka kuuluu [[syöjäsolu]]ihin eli fagosyytteihin. Makrofagin tehtävä on tunnistaa pintansa [[reseptori|reseptoreilla]] elimistölle vieras aine tai mikrobi, niellä se ja lopulta tappaa. Makrofageja on lähes kaikissa kudoksissa, mutta eniten niitä on [[perna]]ssa, [[luuydin|luuytimessä]], [[imusolmuke|imusolmukkeissa]] ja [[maksa]]ssa. Makrofagien määrä lisääntyy tulehduksissa ja infektioissa, ne toimivat sekä luontaisessa että opitussa immuniteetissa.<ref name="Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin">{{Kirjaviite | Tekijä= Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä | Nimeke= Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin| Vuosi=2010| Sivu=483| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija = WSOYpro | Tunniste = ISBN 978-951-0-33085-2 }}</ref>
Monosyytit voivat erikoistua myös dendriittisiksi soluiksi. Ne ovat moniulokkeisia, hieman tähteä muistuttavia soluja. Niitä on imusolmukkeissa, limakalvoilla ja iholla (Langerhansin solut). Ne siirtävät antigeenejä imukudokseen ja toimivat antigeeniä tarjoavina soluina.
Rivi 15:
===Granulosyytit===
Granulosyytit voidaan jakaa mikroskooppisen rakenteensa ja värjäytyvyytensä mukaan eosinofiilisiin granulosyytteihin, neutrofiilisiin granulosyytteihin ja basofiilisiin granulosyytteihin. Myös granulosyytit kuuluvat fagosyytteihin ja niistä tärkein on neutrofiilinen granulosyytti.<ref name="Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin"></ref> Noin 50% elimistön valkosoluista on neutrofiilisiä granulosyyttejä.
Basofiiliset granulosyytit erittävät allergisissa reaktioissa mm. [[histamiini|histamiinia]] ja [[hepariini|hepariinia]].
Rivi 23:
Neutrofiiliset granulosyytit voivat liikkua amebamaisesti, tarttua verisuonten endoteeliin ja erilaisiin kudoksiin, fagosytoimaan ja tappamaan useita fagosytoimiaan mikrobityyppejä. Neutrofiilien soluliman jyväsissä on mikrobien tappamisessa tarvittavia aineita, kuten myeloperoksidaasia, lysotsyymiä ja laktoferriiniä. Myös kudoksiakin hajottavia entsyymejä on neutrofiilien solulimassa; elastaasia ja kollagenaasia. Neutrofiilit muodostavat luontaisen immunologisen puolustusjärjestelmän osan, joka osallistuu infektioiden ensivaiheen torjuntaan. Neutrofiilit aktivoituvat myös akuutissa inflammaatiossa eli tulehdusreaktiossa. Veren neutrofiilien määrä lisääntyy tulehdustaudeissa, erityisesti bakteerien aiheuttamissa infektoissa. Neutrofiilejä ei ole ollenkaan terveissä kudoksissa ja siksi niiden esiintyminen on merkki luontaisen immunologisen järjestelmän aktivoitumisesta tai muusta tulehdusreaktiosta.
Eosinofiilisiä granulosyyttejä on neljää eri tyyppiä, joista osa värjäytyy tietyillä kudosväreillä tunnusomaisen punertaviksi. Eosinofiilisten valkosolujen rakkulat eli granulat sisältävät mikrobeja tappavia, solukalvoja ja hermoja vaurioittavia entsyymejä. Kiteisen ytimen ulkopuolella on externum eli matrix, jossa muut spesifisen granulan komponentit sijaitsevat. Läpimitaltaan eosinofiilit ovat 12-15 mikromilliä ja niiden tuma on tyypillisesti kaksilohkoinen.
Eosinofiilien määrä lisääntyy kudoksissa ja veressä välittömissä allergioissa, loistaudeissa ja kroonisissa tulehduksissa. Eosinofiilien määrä vähenee kortikosteroidien, fyysisen rasituksen ja stressin vaikutuksesta.<ref name="Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin">{{Kirjaviite | Tekijä= Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä | Nimeke= Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin| Vuosi=2010| Sivu=304| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija = WSOYpro | Tunniste = ISBN 978-951-0-33085-2 }}</ref> ===Imusolut===
| |||