Ero sivun ”Raoul Palmgren” versioiden välillä

Vuonna 1926 Palmgrenin vanhemmat muuttivat Orivedelle, ja Raoul lähti koulutielle Tampereelle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi [[Tampereen klassillinen lyseo|Tampereen klassillisesta lyseosta]]. Palmgren opiskeli historiaa, estetiikkaa ja sosiologiaa [[Helsingin yliopisto]]ssa, ja vuonna 1940 juuri valmistuneena [[filosofian maisteri]]na hänet valittiin [[Tampereen kaupunginkirjasto]]n johtajaksi.

 

 

Palmgren osallistui [[talvisota]]an, mutta kirjoitti myöhemmin, että koki olleensa väärällä puolella. Kieltäydyttyään jatkosodasta hän painui "maan alle". Maaliskuussa 1942 Raoul ja Irja Palmgren sekä [[Arvo Turtiainen]] pidätettiin. Raoul Palmgren tuomittiin [[sotilaskarkuri|sotilaskarkuruudesta]] ja [[valtiopetos|valtiopetoksen valmistelusta]] neljäksi ja puoleksi vuodeksi [[kuritushuone]]eseen. [[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]n johtoon kuulunut Irja Palmgren tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. <ref> Ensio Siilasvuo (toim.): ''Jatkosota-kronikka'', s. 89. Jyväskylä: Gummerus, 1997. </ref> Vankeusaikansa Raoul Palmgren oli aluksi [[Pelson vankila|Pelson]] ja myöhemmin [[Sukevan vankila]]ssa. Raskaat ulkotyöt huonolla ravinnolla olivat viedä hengen, mutta pääsy kirjuriksi ja johtajan sihteeriksi pelastivat. Sotien jälkeen Palmgren katsoi yhdeksi keskeiseksi tehtäväkseen tilinteon sotaan johtaneen 1930-luvun ja sen fasistisen ilmapiirin kanssa. Vuonna 1953 hän julkaisi näistä teemoista kertovan avainromaanin ''1930-luvun kuvat'' nimimerkillä R. Palomeri. Palmgren on kertonut romaanin päähenkilön Rolf Pahlmanin olevan tarkka kuvaus hänestä itsestään. <ref>Kalevi Kalemaa, ''Raoul Palmgren - suomalainen toisinajattelija'', 1984</ref>