Wikipedia

Ero sivun ”Aragorn” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
botit
286 035 muokkausta
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: uk:Араґорн
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 024 muokkausta
karsittu selostuksia
Rivi 3:
== Elämäkerta ==
{{juonipaljastus}}
{{Uudelleenkirjoitettava|Juonikuvausta olisi karsittava rankalla kädellä}}
=== Menneisyys ===
Aragorn syntyi [[1. maaliskuuta]] 2931 [[Ardan Aikajana#Kolmas_Aika|Kolmatta Aikaa]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Tolkien, J. R. R. | Nimeke =Taru sormusten herrasta | Vuosi =2001 | Luku = Vuosien kirja (läntisten maiden aikakirjat) | Sivu =939 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =WSOY | Tunniste = ISBN 951-0-13208-X }}</ref> Hänen vanhempansa olivat Dúnedainin päällikkö [[Arathorn II]] ja [[Gilraen]]. Hänet nimettiin esi-isänsä, [[Aragorn I]]:n mukaan, joka oli ''[[dunedain]]in'' viides johtaja. Hänen koko nimensä oli Aragorn II Arathornin poika. Aragorn oli [[Isildur]]in 39. perillinen ja täten [[Gondor]]in valtaistuimen perijä ja [[kuningas]]. Hän oli suoraa [[Númenor|númenorilaista]] sukua ja siksi hyvin pitkäikäinen; [[Sormuksen Sota|Sormuksen sodan]] aikoihin hän oli 89-vuotias ja näytti yhä nuorelta.
 
Seuraavana päivänä Aragorn kohtasi Rivendellissä haltianeidon, jonka kauneus mykisti Aragornin. Aluksi hän luuli naista itse haltianeito [[Lúthien]]iksi, joka oli ollut kaikista elävistä olennoista kaunein ja luopunut kuolemattomuudestaan rakkaudesta kuolevaiseen ihmismieheen [[Beren]]iin. Neito oli Elrondin tytär [[Arwen]], joka oli palannut isoäitinsä [[Galadriel]]in luota [[Lothlórien]]ista. Elrond ei kuitenkaan hyväksynyt Aragornin ja Arwenin rakkaussuhdetta.▼
[[Örkki|Örkit]] tappoivat Arathornin vuonna 2933 Aragornin ollessa vain kaksivuotias. Gilraen vei Aragornin [[Sauron]]in palvelijoilta suojaan [[Rivendell]]iin. [[Elrond|Elrond Puolhaltia]] otti Aragornin ottolapsekseen ja antoi hänelle nimen Estel, joka merkitsee haltiakielellä "toivoa". Elrond ei kertonut Aragornille hänen oikeaa nimeään ja henkilöllisyyttään. 2951 Elrond paljasti kaksikymmentä vuotta vanhalle Aragornille totuuden ja antoi hänelle Isildurin huoneen perintökalleudet: [[Barahirin sormus|Barahirin sormuksen]] ja [[Narsil]]in kappaleet.
 
▲Seuraavana päivänä Aragorn kohtasi Rivendellissä haltianeidon, jonka kauneus mykisti Aragornin. Aluksi hän luuli naista itse haltianeito [[Lúthien]]iksi, joka oli ollut kaikista elävistä olennoista kaunein ja luopunut kuolemattomuudestaan rakkaudesta kuolevaiseen ihmismieheen [[Beren]]iin. Neito oli Elrondin tytär [[Arwen]], joka oli palannut isoäitinsä [[Galadriel]]in luota [[Lothlórien]]ista. Elrond ei kuitenkaan hyväksynyt Aragornin ja Arwenin rakkaussuhdetta.
 
Aragorn lähti Rivendellistä ja vaelsi ympäri [[Keski-Maa]]ta. 2956 hän tapasi velho [[Gandalf|Gandalf Harmaan]] ja he ystävystyivät. Aragorn palveli [[Rohan]]in kuningasta [[Thengel]]iä ja Gondorin Hallitsevaa Käskynhaltijaa [[Ecthelion II]]:sta salanimellä Thorongil, "Tähden kotka". Ecthelionin palveluksessa hän hyökkäsi [[Umbar]]iin ja tuhosi [[Merirosvo (Arda)|Merirosvojen]] laivaston. Hän surmasi Merirosvojen päällikön ja palasi Gondorin sotilaiden kanssa [[Pelargir]]iin. Hän ei kuitenkaan halunnut Gondorin [[pääkaupunki]]in [[Minas Tirith]]iin, vaan lähetti Ecthelionille jäähyväiskirjeen ja katosi. Gondorin ihmiset pitivät tätä suurena harmina ja murehtivat suuresti "Thorongilin" katoamista.
 
2980 Aragorn ja [[Arwen]] kihlasivat toisensa [[Cerin Amroth]]in kukkulalla [[Lothlórien]]issa. [[Elrond]] kuitenkin sanoi, että Aragorn saisi mennä Arwenin kanssa naimisiin vasta sitten, kun hänestä olisi tullut Gondorin ja [[Arnor]]in kuningas.
3006 Aragorn vieraili viimeisen kerran äitinsä Gilraenin luona. Gilraen kuoli seuraavana keväänä 3007.
 
Gandalf pyysi Aragornia etsimään ja kaappaamaan [[Klonkku]]na tunnetun otuksen. Aragorn metsästi Klonkkua yhdeksän [[vuosi|vuotta]], kunnes sai sen kiinni Kalmansoiden lähistöllä. Hän vei Klonkun [[Synkmetsä]]än haltiakuningas [[Thranduil]]in vangiksi, mutta Klonkku pakeni Sauronin järjestämän hyökäyksen yhdeydessä 3018.
 
=== Tarussa sormusten herrasta ===
3018 Gandalf kertoi [[hobitti]] [[Frodo Reppuli]]n lähtevän [[Kontu|Konnusta]] [[Valtasormus|Valtasormuksen]] kanssa. Aragorn uskoi Gandalfin suojelevan Frodoa, mutta kun [[haltia (Arda)|haltia]] [[Gildor]] kertoi Gandalfin kadonneen ja [[Nazgûl]]it etsivät Sormusta, Aragorn meni [[Brii]]n kylään. Hän tapasi Frodon ja hänen ystävänsä ja auttoi heidät pakoon Sormusaaveilta.
 
Aragorn johdatti hobitit [[Viimapää]]lle, jossa sijaitsivat [[Amon Sul|Amon Sûl]]in vahtitornin rauniot. Hän ja hobitit yöpyivät siellä, mutta Nazgûlit hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Hän onnistui ajamaan ne pakosalle, mutta Sormusaaveiden johtaja, [[Angmarin Noitakuningas]], ehti iskeä Frodoa tappavalla Morgul-tikarilla. Aragorn ei kyennyt parantamaan Frodon haavaa, joten hänet piti viedä haltioiden hoitoon Rivendelliin. Haltia [[Glorfindel]] vei haavoittuneen Frodon sinne. Rivendellissä Aragorn tapasi jälleen Arwenin. Elrond piti Neuvonpidon, jonka päätteeksi muodostettiin [[Sormuksen Saattue]]. Aragorn liittyi Saattueeseen. Haltiasepät uudelleentakoivat Narsilin Andúriliksi ja Saattue lähti matkaan.
 
Kun Gandalf putosi kuiluun [[balrog]]in kanssa [[Moria]]n kääpiökaivoksissa, Aragornista tuli Saattueen johtaja. Saattue hajosi [[Parth Galen]]in lähistöllä. [[Boromir]] sai surmansa ja suoritettuaan hänelle hautajaiset Aragorn lähti [[Meriadoc Rankkibuk|Merrin]] ja [[Peregrin Tuk|Pippinin]] kaapanneiden örkkien perään haltia [[Legolas|Legolaksen]] ja [[kääpiö (Arda)|kääpiö]] [[Gimli]]n kanssa. Aragorn, Legolas, Gimli ja Gandalf ratsastivat [[Edoras]]iin, Rohanin pääkaupunkiin. Siellä Gandalf paransi Rohanin kuninkaan [[Théoden]]in. Théoden johdatti sotilaansa [[Helmin Syvänne|Helmin Syvänteessä]] sijaitsevaan [[Ämyrilinna]]an. Sauronin kanssa liittoutunut velho Saruman lähetti Helmin Syvänteeseen 10 000 ''[[uruk-hai]]ta'', [[puoliörkki]]ä ja [[mustainmaa|mustainmaalaista]]. Aragorn ja Èomer taistelivat rinnakkain. Lopulta Gandalf ja [[Erkenbrand]] saapuivat mukanaan Rohanin ratsastajat ja ajoivat örkit [[huornit|huornien]] metsään, missä huornit tappoivat ne.▼
Aragorn ei kyennyt parantamaan Frodon haavaa, joten hänet piti viedä haltioiden hoitoon Rivendelliin. Haltia [[Glorfindel]] vei haavoittuneen Frodon sinne. Rivendellissä Aragorn tapasi jälleen Arwenin.
 
Aragorn lähti 7000 miehen kokoisen armeijan kanssa Mordorin [[Musta Portti|Mustalle Portille]]. Tarkoituksena oli kääntää [[Sauronin Silmä]]n katse pois Frodosta ja Sormuksesta ja kääntää sen huomio kohti Aragornia ja hänen armeijaansa, jotta Frodo saisi aikaa tuhota Sormus. Lännen Armeija marssi Mustalle Portille, missä Sauron lähetti palvelijansa, [[Sauronin Suu]]na tunnetun [[musta númenorilainen|mustan númenorilaisen]] neuvottelemaan Lännen Päälliköiden kanssa. Gandalf ei hyväksynyt Sauronin Suun esittämiä vaatimuksia ja [[Morannonin Taistelu]] alkoi. Taistelun lopuksi Sormus tuhoutui ja Sauron lyötiin. Faramir tunnusti Aragornin Gondorin kuninkaaksi ja toi hänelle Gondorin kuninkaalle kuuluvan kruunun. Aragorn kruunattiin Gondorin ja Arnorin Yhdistyneen Valtakunnan kuninkaaksi ja hän sai nimen kuningas Elessar. ▼
Elrond piti Neuvonpidon, jonka päätteeksi muodostettiin [[Sormuksen Saattue]]. Aragorn liittyi Saattueeseen. Haltiasepät uudelleentakoivat Narsilin Andúriliksi ja Saattue lähti matkaan.
 
Kun Gandalf putosi kuiluun [[balrog]]in kanssa [[Moria]]n kääpiökaivoksissa, Aragornista tuli Saattueen johtaja. Saattue hajosi [[Parth Galen]]in lähistöllä. [[Boromir]] sai surmansa ja suoritettuaan hänelle hautajaiset Aragorn lähti [[Meriadoc Rankkibuk|Merrin]] ja [[Peregrin Tuk|Pippinin]] kaapanneiden örkkien perään haltia [[Legolas|Legolaksen]] ja [[kääpiö (Arda)|kääpiö]] [[Gimli]]n kanssa.
 
Kolmikko jahtasi örkkejä, kunnes he saapuivat [[Rohan]]iin. He tapasivat [[Éomer]]in, Länsimannun kolmannen [[marsalkka|marsalkan]]. Èomer kertoi surmanneensa miestensä kanssa örkit, joiden Aragorn, Legolas ja Gimli olettivat kaapanneet hobitit.
 
Èomer antoi heille ratsuiksi hevoset [[Hasufel]]in ja [[Arod]]in. He ratsastivat [[Fangornin metsä]]n laidalle, jossa oli rohirrimin surmaamien örkkien poltetut ruumiit. Aragorn kuitenkin huomasi merkkejä, että Merri ja Pippin voisivat olla elossa. He kohtasivat metsässä vanhan miehen, joka osoittautui Gandalfiksi, joka oli surmannut balrogin ja palannut Gandalf Valkoisena.
 
▲Aragorn, Legolas, Gimli ja Gandalf ratsastivat [[Edoras]]iin, Rohanin pääkaupunkiin. Siellä Gandalf paransi Rohanin kuninkaan [[Théoden]]in. Théoden johdatti sotilaansa [[Helmin Syvänne|Helmin Syvänteessä]] sijaitsevaan [[Ämyrilinna]]an. Sauronin kanssa liittoutunut velho Saruman lähetti Helmin Syvänteeseen 10 000 ''[[uruk-hai]]ta'', [[puoliörkki]]ä ja [[mustainmaa|mustainmaalaista]]. Aragorn ja Èomer taistelivat rinnakkain. Lopulta Gandalf ja [[Erkenbrand]] saapuivat mukanaan Rohanin ratsastajat ja ajoivat örkit [[huornit|huornien]] metsään, missä huornit tappoivat ne.
 
Helmin Syvänteen voiton jälkeen Aragorn, Legolas, Gimli, Gandalf, Théoden ja Eómer ratsastivat [[Rautapiha]]an, jonka [[entti|entit]] olivat hävittäneet. Merri ja Pippin toivottivat heidät tervetulleiksi. Gandalf neuvotteli Sarumanin kanssa ja erotti hänet velhojen veljeskunnasta. Pippin löysi Gríman pudottaman ''[[palantír]]in'' ja myöhemmin käytti sitä. Gandalf vei Pippinin Minas Tirithiin.
 
Kun Gandalf oli lähtenyt Pippinin kanssa, Aragorn lähti [[Dunharg]]iin, jonne Rohan kokosi joukkojaan. Gondorin Hallitseva Käskynhaltija [[Denethor II]] oli sytyttänyt kokot ja Rohan oli lähdössä Gondorin apuun. Aragorn lähti [[Pohjoisen Samoojat|Pohjoisen Samoojien]] ja [[Elrondin pojat|Elrondin poikien]] kanssa [[Kuolleiden Kulkutiet|Kuolleiden Kulkuteille]] kutsuakseen [[Dunhargin Vainajat]]. Nämä olivat vuoristolaisia, jotka olivat lupautuneet taistelemaan Isildurin puolesta. He olivat kuitenkin pettäneet valansa ja Isildurin [[kirous|kirouksen]] takia heidän [[kummitus|haamunsa]] kummittelivat Kuolleiden Kulkuteillä, kunnes heidän valansa olisi täytetty.
 
[[Erechin Kivi|Erechin Kivellä]] Aragorn kutsui Vainajat taistelemaan hänen puolesta. [[Kuolleiden Kuningas]] päätti kunnioittaa valaa ja Aragorn kaappasi Vainajien avulla Merirosvojen laivaston Pelargirissä. Kun Merirosvot oli lyöty ja Pelargir vapautettu, hän päästi Vainajat ja haamuarmeija katosi. Aragorn keräsi miehiä [[Lamedon]]ista ja purjehti kaapatuilla laivoilla [[Harlond]]in satamaan, missä hän toi lisävahvistuksia gondorilaisten ja ''rohirrimin'' avuksi [[Pelennorin kentän taistelu]]un ja taistelu voitettiin.
 
Pelennorin Kentän Taistelun jälkeen Aragorn meni Minas Tirithiin, muttei halunnut vielä kuninkaaksi. Hän meni Parannuksen Tarhaan ja paransi [[Faramir]]in, Denethorin nuoremman pojan, ja [[Éowyn]]in, Théodenin sisarentyttären.
 
▲Aragorn lähti 7000 miehen kokoisen armeijan kanssa Mordorin [[Musta Portti|Mustalle Portille]]. Tarkoituksena oli kääntää [[Sauronin Silmä]]n katse pois Frodosta ja Sormuksesta ja kääntää sen huomio kohti Aragornia ja hänen armeijaansa, jotta Frodo saisi aikaa tuhota Sormus. Lännen Armeija marssi Mustalle Portille, missä Sauron lähetti palvelijansa, [[Sauronin Suu]]na tunnetun [[musta númenorilainen|mustan númenorilaisen]] neuvottelemaan Lännen Päälliköiden kanssa. Gandalf ei hyväksynyt Sauronin Suun esittämiä vaatimuksia ja [[Morannonin Taistelu]] alkoi.
 
Taistelun lopuksi Sormus tuhoutui ja Sauron lyötiin. Lännen Armeija palasi voitokkaana takaisin Minas Tirithiin ja Aragorn kohtasi Faramirin. Faramir tunnusti Aragornin Gondorin kuninkaaksi ja toi hänelle Gondorin kuninkaalle kuuluvan kruunun. Aragorn kruunattiin Gondorin ja Arnorin Yhdistyneen Valtakunnan kuninkaaksi ja hän sai nimen kuningas Elessar.
 
Aragorn meni naimisiin Arwenin kanssa. Hänen valtakaudellaan Gondor kukoisti. Hän nimitti Faramirin Gondorin käskynhaltijaksi. Hän myös jälleenrakensi Arnorin valtakunnan ja antoi Konnun hobiteille. Kuningas Elessar toi valtakaudellaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden kaikkialle Keski-Maata ja häntä verrattiin suurimpiin númenorilaisiin ruhtinaisiin ja haltiakuninkaisiin.
Rivi 57 ⟶ 31:
 
[[Peter Jackson]]in [[Taru sormusten herrasta (elokuvatrilogia)|''Taru sormusten herrasta'' -elokuvatrilogiassa]] Aragornia näytteli tanskalais-yhdysvaltalainen [[Viggo Mortensen]]. Alun perin rooliin valittiin [[Stuart Townsend]], mutta näyttelijä vaihdettiin kuvausten jo alettua hänen ja ohjaajan välillä ilmenneiden taiteellisten erimielisyyksien vuoksi. Mortensen kutsuttiin paikalle hyvin lyhyellä varoitusajalla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Sibley, Brian | Nimeke =Taru sormusten herrasta: Elokuva ja sen synty | Vuosi =2001 | Sivu =36 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =WSOY | Tunniste =ISBN 951-0-26077-0 }}</ref>
 
Jacksonin elokuvissa korostetaan Aragornin epäilyksiä ja häntä odottavaa ratkaisevaa valintaa Gondorin kuninkuuden ja samoojana pysymisen välillä. Kirjassa hänellä ei ole tämän valinnan suhteen epäilyksiä. Myös Aragornin ja Arwenin rakkaustarinaa on korostettu, vaikka itse kirjassa siihen vain viitataan ja tarkemmin kerrotaan vasta liitteissä.
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Aragorn”