Ero sivun ”Käännöstiede” versioiden välillä

7 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
p
Käännöstieteen kasvun myötä sen piiriin on syntynyt paljon uusia tutkimusalueita, ja nyt tutkitaan itse käännösprosessin tuloksen lisäksi myös esimerkiksi kääntämisen [[konteksti]]a eli kääntäjää ympäröivää [[yhteiskunta]]a ja sen vaikutusta kääntämisen lopputulokseen. Tähän liittyen voidaan tutkia vaikkapa miten vanhat käännökset eroavat uusista tai miten kulttuurinen etäisyys lähde- ja kohdekulttuurien välillä vaikuttaa käännökseen. Kääntämisen ympäristö on jatkuvasti muutoksessa, joten uusia tutkimuskohteitakin syntyy kaiken aikaa. Teknologian kehittyminenkin on avannut uusia tutkimusmahdollisuuksia: nykyään voidaan tutkia esimerkiksi [[Magneettikuvaus|magneettikuvauksen]] avulla, miten tulkin aivot toimivat [[Tulkkaus|tulkkauksen]] aikana, ja saada tätä kautta lisää tietoa tulkkausprosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Uutta tutkittavaa löytyy myös käännösteknologian alalta: miten esimerkiksi [[käännösmuisti]]en kehittyminen on vaikuttanut kääntämiseen?
 
Käännöstieteellistä tutkimusta voidaan jaotella monella tavalla, esimerkiksi [[Perus- ja soveltava tutkimus|perustutkimukseen]] (teoreettinen ja deskriptiivinen tai [[empiirinen tutkimus]]) ja [[Perus- ja soveltava tutkimus|soveltavaan tutkimukseen]] (mm. kääntäjäkoulutuksen ja [[Kääntäminen|kääntäjän apuvälineiden]] tutkimus ja kehittäminen). Teoreettinen tutkimus on perinteisesti ollut aktiivisempaa, mutta viimeisten parin vuosikymmenen aikana myös empiirinen tutkimus on lisääntynyt. [[Suomi|Suomessa]] käännöstieteellinen tutkimus on ollut hyvin korkeatasoista, ja maassa toimii monia tunnettuja käännöstutkijoita,<ref>Vehmas-Lehto 2008, s. 31–32, 35.</ref> kuten Andrew Chesterman, MichaelYves WilkinsonGambier, Riitta Jääskeläinen, Inkeri Vehmas-Lehto, Kaisa Koskinen, Pekka Kujamäki, Outi Paloposki ja Riitta Oittinen.
 
==Tieteenalan kehitys==
2

muokkausta