Ero sivun ”Stalingradin taistelu” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Käyttäjän 86.60.250.251 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Coen tekemään versioon. |
||
Rivi 44:
Neuvostoliittolaisten joukot Stalingradissa käsittivät [[Vasili Tšuikov]]in komentamat [[Neuvostoliiton 62. armeija|62.]] ja [[Neuvostoliiton 64. armeija|64. armeija]]n, jotka olivat miehittäneet kaupungin kaikki tärkeät rakennukset. Neuvostosotilaat pyrkivät käyttämään hyväksi olosuhteita joihin saksalaiset liittolaisineen eivät olleet tottuneet. Neuvostojoukot pyrkivät pysyttelemään niin lähellä vihollistaan, että saksalaislentokoneet eivät voineet pommittaa oman vihollisensa etulinjoja. Kaupunkia pommittaessaan saksalaiset saattoivat vaikeuttaa myös omaa taisteluaan: kun sortuneet talot tukkivat tiet, akselivaltojen panssarivaunut eivät pystyneet etenemään. Ahtailla kaduilla panssarivaunut ja kaupunkisotaan tottumattomat{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} saksalaiset kärsivät huomattavia tappioita. Erityisen verisiä olivat taistelut Punainen lokakuu -terästehtaan, Dzeržinski-traktoritehtaan ja [[Mamajevin kurgaani]] -kukkulan hallinnasta. Mamajevin kurgaanilla taisteli muun muassa [[Neuvostoliittolainen 13. Kaartin Kivääridivisioona]]. Neuvostoliitolaiset toivat myös Volgan yli jatkuvasti miesvahvistuksia ja sotamateriaalia Stalingradista taisteleville joukoilleen.
Saksalaisten ainoa mahdollisuus oli
=== Neuvostoliiton vastahyökkäys ===
Rivi 57:
=== Piiritys ===
Stalingradin piiritetyt saksalaiset liittolaisineen
Kun puna-armeija lähestyi, Paulus joutui hylkäämään Gumrakissa, 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta olleen päämajansa. Hitler ei kuitenkaan vieläkään antanut lupaa antautumiseen. Lopulta sotamarsalkaksi ylennetty (arvomerkit pudotettiin lentokoneesta) Paulus päätti antautua ilman johtajansa lupaa. 31. tammikuuta [[1943]] neuvostoliittolaiset saapuivat hänen Univermagin varastorakennuksessa sijaitsevaan päämajaansa. Tuolloin hän tervehti sotilaita sanomalla ”Hyvää päivää” kohottamatta kättään [[natsitervehdys|natsitervehdykseen]].
|