Ero sivun ”Auringonsäteilyvyöhykkeet” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Tiedosto:Erbe.gif|thumb|250px|Kuva Auringon säteilyn jakaantumisesta watteina neliömetrille (W/m<sup>2</sup>) maapallolla huhtikuussa 1985. Aurinko paistaa voimakkaammin lähellä [[Päiväntasaaja]]a kuin lähellä napoja. Kuvassa on otettu huomioon heijastuminen ja absorbtio toisin kuin auringonsäteilyvyöhykkeissä.]]
'''Auringonsäteilyvyöhykkeet''' kertovat, millainen on suurin piirtein [[leveyspiiri|leveysasteen]] [[Aurinko|Auringolta]] saama säteilyannos eli maapallolle ulkopuolelta saapuva energiamäärä. Noin 40 leveyasteesta pohjoiseen [[Maa|maapallon]] [[maan säteilytasapaino|säteilytasapaino]] on negatiivinen ja tätä aluetta lämmittävät etelästä tulevat [[tuuli|tuulet]] ja [[merivirta|merivirrat]] ja hieman varastoitunut [[maalämpö]] sekä [[geoterminen energia]]. Aurinko paistaa pohjoisilla leveyksillä keskimäärin loivemmassa kulmassa. Säteilytasapaino on vuoden aikan negatiivinen eli alijäämäinen noin 40 leveyasteesta pohjoiseen (maapallon alijäämäalueet) ja positiivinen eli ylijäämäinen noin 40 leveyasteesta etelään (maapallon ylijäämäalueet). Auringon zeniittiaseman muutokset siirtävät säteilyn alijäämäalueita ja ylijäämäalueita vuoden aikana, mutta auringonsäteilyvyöhykkeet lasketaan koko vuoden keskiarvoina käyttämällä [[aurinkovakio]]ta ottamatta huomioon heijastumista tai absorbtiota. Maapallon auringonsäteilyvyöhykkeet vastaavat suunnilleen syyspäivän ja kevätpäiväntasausten aikojen säteilyvyöhykkeitä kun Auringon zenittiasema sijaitsee Päiväntasaajalla.
 
'''Auringonsäteilyvyöhykkeet''' kertovat, millainen on suurin piirtein [[leveyspiiri|leveysasteen]] [[Aurinko|Auringolta]] saama säteilyannos eli maapallolle ulkopuolelta saapuva energiamäärä. Noin 40 leveyasteesta pohjoiseen [[Maa|maapallon]] [[maan säteilytasapaino|säteilytasapaino]] on negatiivinen ja tätä aluetta lämmittävät etelästä tulevat [[tuuli|tuulet]] ja [[merivirta|merivirrat]] ja hieman varastoitunut [[maalämpö]] sekä [[geoterminen energia]]. Auringonsäteilyvyöhykkeet ovat yksinkertainen matemaattinen havainnollistus, ja auttavat ymmärtämään maapallon energiatasapainoa suuripiirteisesti.
 
'''Auringonsäteilyvyöhykkeet''' kertovat, millainen on suurin piirtein [[leveyspiiri|leveysasteen]] [[Aurinko|Auringolta]] saamapaistaa säteilyannospohjoisilla elileveyksillä maapallollekeskimäärin ulkopuoleltaloivemmassa saapuvakulmassa, energiamäärä.jolloin Noinsäteily 40jakaantuu leveyasteestalaajemmalle pohjoiseenpinta-alalle [[Maa|maapallon]]eikä [[maanole säteilytasapaino|säteilytasapaino]]siten onyhtä negatiivinenvoimakasta jakuin tätätropiikissa aluettakun lämmittävätAurinko etelästä tulevatpaistaa [[tuuli|tuulet]]kohtisuoraan ja [[merivirta|merivirrat]]säteily jajakaantuu hiemanpienelle varastoitunut [[maalämpö]] sekä [[geoterminen energia]]. Aurinko paistaa pohjoisilla leveyksillä keskimäärin loivemmassa kulmassapinta-alalle. Säteilytasapaino on vuoden aikan negatiivinen eli alijäämäinen noin 40 leveyasteesta pohjoiseen (maapallon alijäämäalueet) ja positiivinen eli ylijäämäinen noin 40 leveyasteesta etelään (maapallon ylijäämäalueet). Auringon zeniittiaseman muutokset siirtävät säteilyn alijäämäalueita ja ylijäämäalueita vuoden aikana, mutta auringonsäteilyvyöhykkeet lasketaan koko vuoden keskiarvoina käyttämällä [[aurinkovakio]]ta ottamatta huomioon heijastumista tai absorbtiota. Maapallon auringonsäteilyvyöhykkeet vastaavat suunnilleen syyspäivän ja kevätpäiväntasausten aikojen säteilyvyöhykkeitä kun Auringon zenittiasema sijaitsee Päiväntasaajalla.
 
*[[Päiväntasaaja]]vyöhyke 0–10 astetta pohjoista/eteläistä leveyttä, Aurinko säteilee vuoden ympäri suurella teholla