Ero sivun ”Merinorsut” versioiden välillä

Itse karvanvaihto on hätkähdyttävä tapahtuma. Haisevan mudan peittämistä merinorsuista irtoaa suuria karvapeitteisiä iholaikkuja, mikä todennäköisesti ärsyttää eläintä, jolloin muta lievittää ärsytystä. Luultavasti samasta syystä rannalla makaavat merinorsut viskovat eturaajoillaan soraa ja hiekkaa selkäänsä.

 

Keväällä täysikasvuiset merinorsu-urokset nousevat maalle ja pyrkivät valtaamaan itselleen reviirin rannasta, missä vain suuremmat yksilöt onnistuvat. Muiden on tyydyttävä kuljeskelemaan rannalla tai odottamaan kauempana sisämaassa. Tänä aikana urokset ottavat usein rajusti yhteen. Ne haastavat toisiaan taisteluun uhkaillen ja äänekkäästi mylvien, jolloin niiden äänet kuuluvat kilometrien päähän. Kun kamppailu alkaa, kaksi vastakkain asettunutta merinorsua kohottautuu puoliksi ylös maasta. Ne heittäytyvät toisiaan päin rinta rintaa vasten ja ruumis väristen iskun voimasta kuin valtava hyytelömassa. Samalla eläimet iskevät toisiinsa pahannäköisiä haavoja: kärsä saattaa repeytyä ja ihra saattaa puristua ulos, mutta haavat arpeutuvat nopeasti.