Ero sivun ”Yrjö Kallinen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tuosta Teosofi-lehden numerosta saa irti enemmänkin, myös elämänkerrallisia tietoja.
Rivi 21:
 
== Ura ==
Kallinen syntyi OulussaPuralan tilalla silloisen [[Oulujoki (kunta)|Oulujoen]] kunnan alueella.<ref name="esk1">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.teosofinenseura.fi/uploads/Teosofi-lehti/Teosofi0607.pdf|Nimeke=Yrjö Kallinen|Tekijä=Raija Eskelinen|Julkaisu=Teosofi|Ajankohta=6/2007|Sivu=15–17|Julkaisija=Teosofinen seura}}</ref> Hänen vanhempansa olivat nahkuri Henrik Kallinen ja Johanna Elisa Savilaakso.<ref name="em" /> KotonaIsä oli aluksi maanviljelijä, mutta menetti pian tilansa konkurssissa ja siirtyi Ouluun nahkuriksi Åströmin tehtaalle.<ref name="esk1" /> Perheessä kannatettiin työväenaatettasosialismia. Kallisen opinnot rajoittuivat [[kansakoulu]]un, jonka hän suoritti loppuun vuonna 1898. Hän kuitenkin perehtyi jo nuorena itseopiskelun kautta monenlaisiin tieteenaloihin, kuten [[psykologia]]an ja [[Uskontotiede|uskontotieteeseen]].<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=763|nimi=Kallinen, Yrjö (1886 - 1976)|tekijä=Jorma Kallenautio|ajankohta=22.5.2000}}</ref> Kouluvuosien jälkeen hän toimi monenlaisissa ammateissa, muun muassa kirjapainotyöntekijänä ja hinaajan [[lämmittäjä]]nä, kunnes siirtyi vuonna 1905 [[Valtion rautatiet|valtion rautateiden]] palvelukseen. Sen jälkeen hän työskenteli vaihdemiehenä ja jarrumiehenä Oulussa vuoteen 1918 asti.<ref name="em" /> Kallinen innostui pian ammattiyhdistystoiminnasta: jahän toimioli perustamassa [[Rautatieläisten liitto|Rautatieläisten liiton]] Oulun osastoa vuonna 1906<ref name="esk1" /> ja toimi myöhemmin liiton Oulun piirin puheenjohtajana. Vuonna 1917 hänestä tuli Ouluun perustetun Työväen neuvoston sihteeri.<ref name="KB" /> Neuvosto nimitti hänet myös edustajakseen kaupungin poliisilaitokselle.<ref>Ala-Häivälä 2000, s. 17.</ref>
 
Kallinen oli jo nuorena omaksunut [[pasifismi]]n aatteen.<ref name="KB" /> Hän vastusti [[Punakaarti|työväenkaartin]] aseistamista<ref name="A19">Ala-Häivälä 2000, s. 19–21.</ref> ja väkivaltaisen vallankumouksen aloittamista, mutta joutui työväenliikkeen luottamustoimiensa vuoksi silti mukaan [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] tapahtumiin.<ref name="KB" /> Valkoisten joukkojen lähestyessä punaisten hallitsemaa Oulua Kallinen lähetettiin heitä vastaan toimimaan neuvottelijana punaisten ja valkoisten välillä.<ref name="A19" /> Hän pyrki rauhanomaiseen ratkaisuun,<ref name="A19" /> ja lupasi valkoisille jopa omalla hengellään vastata siitä, että punaisten aseet luovutettaisiin maan lailliselle hallitukselle.<ref name="KB" /> Neuvottelut jäivät kuitenkin tuloksettomiksi. Kun valkoiset muutamaa päivää myöhemmin [[Oulun valtaus|valtasivat Oulun]], aseettomana ketjun eteen marssinut Kallinen pidätettiin.<ref name="A19" /> Johtavan asemansa vuoksi hänet tuomittiin kuolemaan aluksi kenttätuomioistuimessa, mutta valkoisten komendantti jätti tuomion allekirjoittamatta. Kallinen muisteli haastattelussaan:
 
<blockquote>"Se oli silloin (19)-18, kun tovereineni seisoin haudan reunalla. Olimme itse kaivaneet sen haudan. Teloitusryhmä oli aseineen valmiina ampumaan meidät. Silloin kysyin komentavalta upseerilta, että saisinko sanoa tovereilleni pari sanaa ennen teloitusta. Sain luvan ja rupesin puhumaan. Kun olin lopettanut, toverini itkivät, ja se teloitusryhmä itki. Ja se upseeri sanoi, että Kallinen astuu ulos rivistä.”<ref name="lehti">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.teosofinenseura.fi/uploads/Teosofi-lehti/Teosofi0607.pdf | Nimeke = Käännekohtia omin sanoin | Tekijä = Yrjö Kallinen | Tiedostomuoto = | Selite = Teuvo Raskun kirjasta Yrjö Kallinen – legenda jo eläessään (1979) | Julkaisu = Teosofi | Ajankohta = 6/2007 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Teosofinen seura | Viitattu = 23.10.2012 | Kieli = }}</ref></blockquote>
 
[[Valtiorikosoikeus]] antoi hänelle heinäkuussa 1918 uuden kuolemantuomion, vaikka useat valkoisten tukijatkin vetosivat hänen puolestaan. Ainoana kuolemaantuomituista Oulun punaisten johtajista Kallinen kieltäytyi anomasta armoa valtiorikosylioikeudelta, mutta hänen tapauksensa lähetettiin silti sen käsiteltäväksi.<ref>Ala-Häivälä 2000, s. 100–102.</ref> KallisenKallinen on sanottu saaneensai kuolemantuomion yhteensä neljä kertaa, mutta sitä ei koskaan pantu täytäntöön. Tuomio lievennettiin syksyllä elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi, jostajota hän kärsi eri vankiloissa. Kallinen kieltäytyi tekemästä armonanomusta tasavallan presidentille, mutta hän vapautui vuonnayleisellä armahduksella joulukuussa 1921.<ref name="esk1" /><ref name="KB" />
 
Kallinen aloitti vuonna 1924 uuden uran edistysmieliseen osuuskauppaliikkeeseen kuuluneen [[Kulutusosuuskuntien Keskusliitto|Kulutusosuuskuntien Keskusliiton]] (KK) palveluksessa. Ensimmäiset kolme vuotta hän toimi kiertävänä valistuspuhujana levittämässä tietoutta osuuskauppatoiminnasta. Vuonna 1927 hänet nimitettiin KK:n valistusosaston hoitajaksi ja päälliköksi, ja hän hoiti tätä tehtävää aina vuoteen 1955 asti. Hän tuli tunnetuksi mestarillisena puhujana, jonka puheissa runsas tiedollinen sisältö yhdistyi elävään puhujantaitoon. Hänen paatokselliset puheensa saattoivat käsitellä laveita ihmiselämään liittyviä aiheita ja niissä korostui hänen [[Humanismi|humanistinen]] sanomansa. Kallinen ryhtyi myöhemmin hyödyntämään valistustyössä myös modernia tekniikkaa, kuten radiota ja elokuvaa.<ref name="KB" /> Kallinen oli puhutun ja kirjoitetun sanan mestari.<ref name=leppanen/> Painettua sanaa hänen tuotannossaan edustavat neljä osuustoiminnallista ja neljä elämänfilosofista teosta. Hän kirjoitti satamäärin artikkeleita eri alojen lehtiin. Puheita hän ehti pitkän elämänsä aikana pitää tuhansittain.
 
[[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Kallinen kuului [[rauhanoppositio]]n kannattajiin ja oli yksi niin sanotun [[kolmenkymmenenkolmen kirjelmä]]n allekirjoittajista.<ref name="KB" /> Hän toimi myös juutalaispakolaisten asioita hoitaneen komitean puheenjohtajana. Sodan jälkeen hän oli mukana [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen Kansan Demokraattisen Liiton]] (SKDL) perustamisessa, mutta osallistui kuitenkin politiikkaan myös sen jälkeen [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosiaalidemokraattien]] edustajana. Kallinen asetettiin häneltä itseltään lupaa kysymättä SDP:n ehdokkaaksi [[Eduskuntavaalit 1945|vuoden 1945 eduskuntavaaleissa]] ja hänet valittiin vuonnaeduskuntan 1945[[Satakunnan yhdeksivaalipiiri|Turun kaudeksiläänin eduskuntaanpohjoisesta javaalipiiristä]].<ref kutsuttiinname="esk1" seuraavana/> Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin [[Pekkalan hallitus|Pekkalan hallituksen]] puolustusministeriksi. Tunnetun sodanvastustajan nimittämisellä puolustusministeriksi pyrittiin vakuuttamaan [[Neuvostoliitto]] Suomen rauhantahtoisuudesta.<ref name="KB" /> Kallinen oli suostunut tehtävään sillä ehdolla, että puolustusvoimien sotilaalliset tehtävät siirrettiin pääministeri [[Mauno Pekkala]]n alaisiksi.<ref name="esk1" /> Kallinen oli 1946–1948 puolustusministeriyden ohella myös [[Kansliaministeri|ministeri valtioneuvoston kansliassa]]. Lisäksi hän toimi [[Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä|SDP:n eduskuntaryhmän]] puheenjohtajana.<ref name="em" /> Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Kallisen sodanvastaisella ja ihmisyyden sanomaa korostaneella ajattelulla on sanottu olleen laajempaakin vaikutusta Suomessa, esimerkiksi 1960-luvulla levinneeseen [[aseidenriisunta]]-ajatteluun. Häntä sanottiin vanhoilla päivillään myös Suomen työväenliikkeen omaksitunnoksi.<ref name="KB" /> Kallinen tosin tuli välillä huonosti toimeen SDP:n oikeistosiiven johtajien kanssa. Kun hänet puolueen hajaannuksen aikana otettiin täyte-ehdokkaaksi [[Eduskuntavaalit 1958|vuoden 1958 eduskuntavaaleihin]], puoluejohto ei päästänyt häntä puhumaan näkyviin tilaisuuksiin.<ref name=leppanen>Veli-Pekka Leppänen, Yrjö Kallinen, Vuosisatansa näkijä ja kokija, Helsingin Sanomat, 30.3.2011 sivu C 3. [http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Yrj%C3%B6+Kallinen+vuosisatansa+kokija+ja+n%C3%A4kij%C3%A4/HS20110330SI1KU03hrj Artikkelin verkkoversio]</ref>
 
Kallinen toimi [[Työväen Sivistysliitto|Työväen Sivistysliiton]] varapuheenjohtajana 1940–1947 ja puheenjohtajana 1947–1965.<ref name="KB" /> Hänellä oli paljon muitakin luottamustoimia. Hän kuului muun muassa [[Suomen YK-liitto|Suomen YK-liiton]] hallitukseen, [[valtion elokuvalautakunta]]an ja [[valtion kansansivistyslautakunta|kansansivistyslautakuntaan]], [[Elanto|Osuusliike Elannon]] edustajistoon ja [[Tammi (kirjankustantamo)|kustannusyhtiö Tammen]] johtokuntaan. Lisäksi hän oli [[Suomalaiset Intian ystävät]] ry:n puheenjohtaja, [[Suomalais-amerikkalainen yhdistys|Suomalais-amerikkalaisen yhdistyksen]] keskushallituksen varapuheenjohtaja ja kuului [[Helsingin vapaa-ajattelijat]] ry:n johtokuntaan.<ref name="em" /> Kallinen palkittiin opetusneuvoksen arvonimellä vuonna 1957.<ref name="KB" />
Rivi 39:
Kallinen kiinnostui jo nuorena uskonnonfilosofisista kysymyksistä ja varsinkin itämaisista uskonnoista ja filosofiasta.<ref name="KB" /> Hänestä tuli idän uskontojen ja ajattelutapojen syvällinen ymmärtäjä ja tulkki. Hän muun muassa kokosi ensimmäisen suomenkielisen esityksen [[zen|zen-buddhalaisuudesta]]. Se ilmestyi vuonna 1944 nimellä ''Zen, idän sanoma valaistuksesta''.
 
Kallinen kiinnostui varhain myös [[teosofia]]sta. Ollessaan alle kahdenkymmenen Kallinen oman kertomansa mukaan koki mystisen "valaistuksen" ollessaan kävelemässä Oulun Kangaspolulla ja katsoessaan erästä vastaantulijaa silmiin.<ref name="teosofia">Kirsti Elo: [http://www.teosofia.net/muut/kallinen-ajatuksia.htm#taistele Esipuhe "Yrjö Kallisen puheenvuoroja Teosofisessa Seurassa"-teokseen] Teosofia.net.</ref><ref name="teosofia" /> Vuonna 1969 hän muisteli tapausta näin: ”''...ja yhtäkkiä salamana näin edessäni mysteerin, sanomattoman pohjattoman ihmeen''”.<ref Hänname="lehti" /> Kallinen liittyi vuonna 1909 pari vuotta aiemmin perustettuun [[Teosofinen Seura|Suomen teosofiseen seuraan]]. Hän myös [[Kirkosta eroaminen|erosi kirkosta]] ja liittyi takaisin siihen – kahdesti.<ref name="teosofia">Kirsti Elo: [http://www.teosofia.net/muut/kallinen-ajatuksia.htm#taistele Esipuhe "Yrjö Kallisen puheenvuoroja Teosofisessa Seurassa"-teokseen] Teosofia.net.</ref><ref name="teosofia" />
 
Kallinen ei kuitenkaan sitoutunut mihinkään oppiin tai uskontokuntaan, vaan paremminkin etsi niitä yhdistäviä piirteitä. Uskontojen oppeja tärkeämpää hänelle oli se, mitä ne saavat maailmassa aikaan. Tässä mielessä hän oli nimenomaan sillanrakentaja erilaisten katsomusten ja ajattelutapojen välillä.{{Lähde|1. huhtikuuta 2011}} Tämän on arvioitu olleen myös eräs leimallinen piirre Kallisen poliittiselle toiminnalle: yhteiskunnallisissa kysymyksissä hän pyrki löytämään yhteisiä nimittäjiä eri poliittisten ryhmittymien välille<ref name=salminen>Salminen 2011, s. 263.</ref>.