|
[[Kuva:Hjalmar Schacht.jpg|thumb|200px|Hjalmar Schacht]]
'''Horace Greeley Hjalmar Schacht''' ([[22. tammikuuta]] [[1877]] Tingleff (tanskaksi Tinglev), Pohjois-Schleswig -– [[3. kesäkuuta]] [[1970]] [[München]]) toimi Saksan valtionpankin pääjohtajana [[1933]]-[[1939]]1933–1939 ja rahaministerinä [[1935]]-[[1937]]1935–1937. Häntä syytettiin [[Nürnbergin oikeudenkäyntioikeudenkäynnit|Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä]], mutta hänet vapautettiin.
== Nuoruus ==
Hjalmar Schact syntyi saksalaisen kauppiaan ja tanskalaisen äidin lapsena tuolloin Saksan keisarikuntaan kuuluneessa Pohjois-Schleswigissä. Hän sai ensimmäiset etunimensä [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisen]] lehtimiehen, kirjailija ja poliitikon [[Horace Greeley]]n mukaan, kolmas nimi Hjalmar, jota Schacht käytti kutsumanimenä, on pohjoismaalainen. Vuodesta [[1895 ]] hän opiskeli kansantaloustiedettä [[München]]issä, [[Leipzig]]issa, [[Berliini]]ssä ja [[Kiel]]issä sekä vaihto-oppilaana [[Pariisi |Pariisissa]] ssa. Hän väitteli [[filosofian tohtori|filosofian tohtoriksi]] 22-vuotiaana englantilaisen [[merkantilismi]]n teoreettisesta sisällöstä. ▼
▲Hjalmar Schact syntyi saksalaisen kauppiaan ja tanskalaisen äidin lapsena tuolloin Saksan keisarikuntaan kuuluneessa Pohjois-Schleswigissä. Hän sai ensimmäiset etunimensä [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaisen]] lehtimiehen, kirjailija ja poliitikon [[Horace Greeley]]n mukaan, kolmas nimi Hjalmar, jota Schacht käytti kutsumanimenä, on pohjoismaalainen. Vuodesta [[1895]] hän opiskeli kansantaloustiedettä [[München]]issä, [[Leipzig]]issa, [[Berliini]]ssä ja [[Kiel]]issä sekä vaihto-oppilaana [[Pariisi|Pariisissa]]. Hän väitteli [[filosofian tohtori|filosofian tohtoriksi]] 22-vuotiaana englantilaisen [[merkantilismi]]n teoreettisesta sisällöstä.
== Ura ==
Vuodesta [[1900 ]] hän oli assistenttina Kauppasopimusten valmistelun keskusvirastossa, vuodesta [[1901 ]] vuoteen [[1903 ]] hän toimi myös Kauppasopimusyhdistyksen toimitusjohtajana. Vuonna 1903 hän siirtyi suuren liikepankin, Dresdner Bankin, keskusarkiston johtajaksi, vuodesta [[1908 ]] vuoteen [[1915 ]] hän oli pankin apulaispääjohtaja. [[ ensimmäinenEnsimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alettua hän toimi [[Belgia]]n miehitetyn pääkaupungin [[Bryssel]]in komendantintoimistossa pankkiasiain osaston johtajana. Hänen tehtäviinsä kuului keskuspankin toiminnan turvaaminen miehitetyssä Belgiassa sekä Belgialta vaadittujen sotakorvausten rahoituksen turvaaminen. Schacht, joka kuului [[vapaamuurarit|vapaamuurariliikkeeseen]] vuodesta [[1906 ]], julkaisi sodan alettua [[Preussi]]n suurloošin lehdessä artikkelin, jossa hän korosti, ettei kansainvälinen vapaamuurariliike ollut koskaan sallinut keskuudessaan kansalliskiihkoa. ▼
Vuodesta [[1915 ]] vuoteen [[1922 ]] hän toimi yksityisen liikepankin, Nationalbank für Deutschlandin, johtokunnassa. Kun pankki vuonna fuusioitiin toisen liikepankin, Darmstädter Bankin, kanssa, hän siirtyi uuden liikepankin, Darmstädter und Nationalbank KG:n, johtokuntaan. 15. marraskuuta [[1923 ]] hänestä tuli valtakunnanvaluuttakomissaari. Uudessa asemassaan hän vaikutti ratkaisevasti Saksan valuutan arvon vakiintumiseen ja suurinflaation loppuun ottamalla käyttöön uuden, entistä vakaamman valuutan, "eläkemarkan"”eläkemarkan” (Rentenmark). 22. joulukuuta 1923 hänet nimitettiin Saksan valtakunnapankin pääjohtajaksi. ▼▲Vuodesta [[1900]] hän oli assistenttina Kauppasopimusten valmistelun keskusvirastossa, vuodesta [[1901]] vuoteen [[1903]] hän toimi myös Kauppasopimusyhdistyksen toimitusjohtajana. Vuonna 1903 hän siirtyi suuren liikepankin, Dresdner Bankin, keskusarkiston johtajaksi, vuodesta [[1908]] vuoteen [[1915]] hän oli pankin apulaispääjohtaja. [[ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alettua hän toimi [[Belgia]]n miehitetyn pääkaupungin [[Bryssel]]in komendantintoimistossa pankkiasiain osaston johtajana. Hänen tehtäviinsä kuului keskuspankin toiminnan turvaaminen miehitetyssä Belgiassa sekä Belgialta vaadittujen sotakorvausten rahoituksen turvaaminen. Schacht, joka kuului [[vapaamuurarit|vapaamuurariliikkeeseen]] vuodesta [[1906]], julkaisi sodan alettua [[Preussi]]n suurloošin lehdessä artikkelin, jossa hän korosti, ettei kansainvälinen vapaamuurariliike ollut koskaan sallinut keskuudessaan kansalliskiihkoa.
▲Vuodesta [[1915]] vuoteen [[1922]] hän toimi yksityisen liikepankin, Nationalbank für Deutschlandin, johtokunnassa. Kun pankki vuonna fuusioitiin toisen liikepankin, Darmstädter Bankin, kanssa, hän siirtyi uuden liikepankin, Darmstädter und Nationalbank KG:n, johtokuntaan. 15. marraskuuta [[1923]] hänestä tuli valtakunnanvaluuttakomissaari. Uudessa asemassaan hän vaikutti ratkaisevasti Saksan valuutan arvon vakiintumiseen ja suurinflaation loppuun ottamalla käyttöön uuden, entistä vakaamman valuutan, "eläkemarkan" (Rentenmark). 22. joulukuuta 1923 hänet nimitettiin Saksan valtakunnapankin pääjohtajaksi.
7. huhtikuuta [[1924]] Schacht nimitettiin myös Saksan kultadiskonttopankin hallintoneuvoston puheenjohtajaksi. Kyseinen pankki oli perustettu Schachtin omasta aloitteesta tukemaan Saksan valtakunnamarkan kurssi ja pitämään se vakaana. Samana vuonna hän neuvotteli Saksalle [[Versaillesin rauhansopimus|VersaillesinVersailles’n rauhansopimuksessarauha]]nsopimuksessa määrättyjen sotakorvausten suorittamisesta. Scacht oli mukana neuvottelemassa n.k. Dawesin sopimusta, jossa Saksalla määrättyjen sotakorvausten määrää laskettiin ja maksuaikataulua helpotettiin.
Scacht oli ollut mukana perustamassa vapaamielistä Saksan demokraattista puoluetta (''Deutsche Demokratische Partei'', DDP) vuonna [[1918]]. Toukokuussa [[1926]] hän erosi puolueestaan. Schacht arvosteli kirpeästi [[Weimarin tasavalta]]a hallitsevien sosiaalidemokraattien, katolisen Zentrumin ja DDP:n talouspolitiikkaa, joka perustui pitkälti valtion maksamiin avokätisiin tukiaisiin ja valtion menojen kasvattamiseen. Scachtin mielestä tällainen politiikka tulisi johtamaan valtion velkaantumiseen ja talouspolitiikan vinoutumiseen. Schacht alkoi yhä enemmän kallistua kansalliskonservatiivisten puolueiden suuntaan.
[[Vuonna 1930]] Schacht erosi valtakunnanpankin pääjohtajan tehtävästä. Eron syynä oli se, että valtiopäivät olivat hyväksyneet Schachtin voimakkaasti vastustaman Youngin suunnitelman, jossa Saksa sopi Iensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden kanssa sotakorvausten uudelleenjärjestelyistä. Youngin suunnitelmaa vastustivat sekä kommunistinen puolue KPD että oikeistolaiset ryhmät DNVP, [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|NSDAP]] ja Stahlhelm.
==Schacht ja natsit ==
Joulukuussa 1930 Schacht tapasi ystävänsä Emil Georg von Staußin luona [[Hermann Göring]]in. 5. tammikuuta [[1931 ]] hän söi illallista yhdessä [[Hermann Göring]]in, [[Joseph Goebbels]]in ja [[Adolf Hitler]]in kanssa. [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|Kansallissosialistisen puolueen ]] johto, erityisesti Hitler tekivät häneen suuren vaikutuksen. Lokakuussa 1931 Schacht otti osaa n.k. Harzburgin tapaamiseen, jossa oikeistolaiset järjestöt NSDAP, DNVP ja Stahlhelm sopivat yhteistyöstä (joka tosin kuivui nopeasti kokoon). Tapaamisessa Schacht piti huomiota herättäneen puheen, jossa hän hyökkäsi voimakkaasti valtakunnanpankin rahapolitiikkaa vastaan. [[1932 ]] Schacht alkoi tukea avoimesti kansallissosialisteja, vaikkei hän liittynytkään puolueeseen. Hän oli eräs Saksan teollisuusjohtajien vetoomuksen allekirjoittajista, jossa he vaativat valtakunnanpresidentti [[Paul von Hindenburg]]ia nimittämään Hitlerin [[Saksan valtakunnankansleri|valtakunnankansleriksi ]]. Noustuaan Saksan valtakunnankansleriksi Hitler nimitti Schachtin uudelleen valtakunnanpankin pääjohtajaksi 17. maaliskuuta [[1933 ]]. Schact vieraili kansallissosialistisen puolueen kutsusta useita kertoja [[Nürnbergin puoluepäivät|Nürnbergin puoluepäivillä]] ja hän lahjoitti puolueelle suuria rahasummia. Puolueen jäseneksi hän liittyi vasta [[1937 ]], jolloin Hitler myönsi hänelle ja muille valtakunnaministereille puolueen kultaisen ansiomerkin. ▼
Elokuusta [[1934 ]] marraskuuhun [[1937 ]] Schacht toimi valtakunnan talousministerinä, toukokuusta [[1935 ]] marraskuuhun [[1937 ]] myös Sotatalouden yleisvaltuutettuna. Täten hänen roolinsa oli ratkaisevan tärkeä Saksan valmistautuessa taloudellisesti suursotaan. Joulukuussa [[1938 ]] hän kävi [[Lontoo]]ssa neuvotteluja [[juutalaiset|juutalaisten ]] asuttamisesta Saksan ulkopuolelle (n.k. Schacht-Rublee Schacht–Rublee-suunnitelma). 19. tammikuuta [[1939 ]] Hitler vapautti Schachtin valtakunnanpankin pääjohtajan tehtävästä, koska tämä oli arvostellut Saksan finanssi- ja varustelupolitiikkaa. Vuodesta [[1937 ]] hän oli kuulunut Saksan valtakunnanhallitukseen salkuttomana ministerinä. Tässä tehtävässä hän jatkoi vuoteen [[1943 ]], jolloin Hitler vapautti hänet siitäkin. ▼▲Joulukuussa 1930 Schacht tapasi ystävänsä Emil Georg von Staußin luona [[Hermann Göring]]in. 5. tammikuuta [[1931]] hän söi illallista yhdessä [[Hermann Göring]]in, [[Joseph Goebbels]]in ja [[Adolf Hitler]]in kanssa. Kansallissosialistisen puolueen johto, erityisesti Hitler tekivät häneen suuren vaikutuksen. Lokakuussa 1931 Schacht otti osaa n.k. Harzburgin tapaamiseen, jossa oikeistolaiset järjestöt NSDAP, DNVP ja Stahlhelm sopivat yhteistyöstä (joka tosin kuivui nopeasti kokoon). Tapaamisessa Schacht piti huomiota herättäneen puheen, jossa hän hyökkäsi voimakkaasti valtakunnanpankin rahapolitiikkaa vastaan. [[1932]] Schacht alkoi tukea avoimesti kansallissosialisteja, vaikkei hän liittynytkään puolueeseen. Hän oli eräs Saksan teollisuusjohtajien vetoomuksen allekirjoittajista, jossa he vaativat valtakunnanpresidentti [[Paul von Hindenburg]]ia nimittämään Hitlerin valtakunnankansleriksi. Noustuaan Saksan valtakunnankansleriksi Hitler nimitti Schachtin uudelleen valtakunnanpankin pääjohtajaksi 17. maaliskuuta [[1933]]. Schact vieraili kansallissosialistisen puolueen kutsusta useita kertoja [[Nürnbergin puoluepäivät|Nürnbergin puoluepäivillä]] ja hän lahjoitti puolueelle suuria rahasummia. Puolueen jäseneksi hän liittyi vasta [[1937]], jolloin Hitler myönsi hänelle ja muille valtakunnaministereille puolueen kultaisen ansiomerkin.
▲Elokuusta [[1934]] marraskuuhun [[1937]] Schacht toimi valtakunnan talousministerinä, toukokuusta [[1935]] marraskuuhun [[1937]] myös Sotatalouden yleisvaltuutettuna. Täten hänen roolinsa oli ratkaisevan tärkeä Saksan valmistautuessa taloudellisesti suursotaan. Joulukuussa [[1938]] hän kävi [[Lontoo]]ssa neuvotteluja juutalaisten asuttamisesta Saksan ulkopuolelle (n.k. Schacht-Rublee -suunnitelma). 19. tammikuuta [[1939]] Hitler vapautti Schachtin valtakunnanpankin pääjohtajan tehtävästä, koska tämä oli arvostellut Saksan finanssi- ja varustelupolitiikkaa. Vuodesta [[1937]] hän oli kuulunut Saksan valtakunnanhallitukseen salkuttomana ministerinä. Tässä tehtävässä hän jatkoi vuoteen [[1943]], jolloin Hitler vapautti hänet siitäkin.
[[Vuonna 1944]] [[Gestapo]] pidätti Schachtin, koska häntä epäiltiin syyllisyydestä Hitlerin vastaiseen salaliittoon, joka toteutti [[heinäkuun 20. päivän salaliitto|Hitleriä vastaan suunnatun attentaatin]] [[20. heinäkuuta]] [[1944]]. Sodan loppumiseen asti Schacht oli vangittuna [[Ravensbrückin keskitysleiri|Ravensbrückin]] ja Flossenbürgin[[Flossenbürg]]in keskitysleireillä.
== Sodan jälkeen ==
[[Kuva:Hjalmar-Horace-Greeley-Schacht.jpg|thumb|200px|Hjalmar Schacht Nürnbergin oikeudenkäynnissä 21.7. heinäkuuta 1947]]
[[Nürnbergin oikeudenkäyntioikeudenkäynnit|Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä]] Schacht oli eräs pääsyytetyistä, mutta hänet vapautettiin. Yhdysvaltalainen psykologi Gustav M. Gilbert, joka tutki kaikkien syytettyjen valtakunnanhallituksen jäsenten ja sotilaiden älykkyyden, sai Schachtin [[älykkyysosamäärä]]ksi 143, joka oli syytettyjen älykkyysosamääristä korkein. Koska Schacht oli kuulunut Kolmannen valtakunnan johtohenkilöihin, Württemberg-Badenin osavaltion viranomaiset määräsivät hänet pidätettäksi vain muutama päivä hänen vapauttamisensa jälkeen. [[Vuonna 1947]] saksalainen valamiesoikeus tuomitsi hänet "pääsyyllisenä"”pääsyyllisenä” kahdeksaksi vuodeksi työleirille. Hän pääsi kuitenkin ehdonalaiseen vapauteen jo vuonna [[1948]], ja saman vuoden syyskuussa hänen saamansa tuomio kumottiin ja hänet julistettiin syyttömäksi.
Vapauttamisensa jälkeen Schacht jatkoi Saksan talouselämässä erilaisten neuvostojen jäsenenä ja asiantuntijana. Hän puolusti [[John Maynard Keynes]]in lailla valtionpankin keskeistä roolia valtion valuutan vakauttajana ja talouselämän kehityksen takaajana. [[Vuonna 1953]] hän perusti [[Düsseldorf]]issa liikepankin, Deutsche Außenhandelsbank Schacht und Co., jota hän johti vuoteen [[1963]].
[[Vuonna 1965]] Schacht oli mukana perustamassa poliittista ryhmittymää, Puolueettomien saksalaisten toimintayhteisöä ("Aktionsgemeinschaft”Aktionsgemeinschaft Unabhängiger Deutscher - AUD"AUD”). Kyseessä oli konservatiivinen ja kansallismielinen järjestö, joka toisaalta halusi taistella [[natsi-Saksa|natsivallan]] perintöä vastaan. 1970-luvulla ryhmittymä siirtyi ympäristöliikkeen suuntaan, ja [[1980]] se liittyi osaksi Vihreää liikettä.
Hjalmar Schacht kuoli [[1970]] Münchenissä, ja hänet haudattiin kaupungin Itäiselle hautausmaalle.
== Aiheesta muualla ==
| 