Versio 23. maaliskuuta 2012 kello 11.34 muokkaa ChuispastonBot (keskustelu \| muokkaukset) 33 997 muokkausta p r2.7.1) (Botti lisäsi: war:Celluloid ← Vanhempi muutos		Versio 3. lokakuuta 2012 kello 20.38 muokkaa kumoa Kotivalo (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 128 429 muokkausta lisätietoa laalon kirjasta, leffaluentolähde mallineeseen ym Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Selluloidi''' on [[selluloosa]]sta [[nitraus\|nitraamalla]] valmistetun [[polymeeri]]materiaalin [[nitroselluloosa]]n ja [[kamferi]]in yhdiste, jota käytettiin ensimmäisissä kaupallisissa [[muovi\|muoveissa]]. Lontoon ~~Maailmannäyttelyssä~~kansainvälisessä näyttelyssä [[1862]] [[Alexander Parkes]] esitteli pikkuesineiden kuten nappien ja kampojen avulla selloosapohjaisen parkesiiniksi ([[Englannin kieli\|engl.]] [[parkesine]]) ristityn muovinsa, jonka tarkoitus oli korvata [[norsunluu]]ta.<ref name = LAALO >{{Kirjaviite \| Tekijä = Laalo, Kalevi \| Nimeke =Nappikaupasta muoviaikaan, 70 vuotta suomalaista muoviteollisuutta \| Vuosi =1990 \| Luku = \| Sivu =20 \| Selite = \| Julkaisupaikka = Hämeenlinna\| Julkaisija = \| Tunniste =ISBN 951-9271-23-6 }}</ref> Parkes ei kuitenkaan kyennyt kehittämään muovinsa tuotantoa teolliseksi. Parkesiini alkoi myös vanhetessaan halkeilla. Amerikkalainen John Wesley Hyatt käytti toista liotinta selluloosapohjaisessa selluloidiksi kutsutussa muovissaan, joka esiteltiin 1863. Hyattin selluloidi oli kestävämpää ja lisäksi hän pystyi käynnistämään teollisen tuotannon. Parkesin 1866 perustama tehdas meni nurin jo parissa vuodessa, mutta vuonna 1877 perustettu British Xylonite Company, joka käytti raaka-aineenaan parkesiinia, kasvoi nopeasti melko suureksi yritykseksi. Samoihin aikoihin [[USA\|Yhdysvalloissa]] norsunluisten [[biljardi]]pallojen valmistaja Phelan & Collander tarjosi kymmenen tuhannen dollarin rahapalkintoa sille, joka valmistaisi parhaan synteettisen biljardipallon. Kirjanpainaja [[John Wesley Hyatt]] kehitti 1869 menetelmän, jolla biljardipalloja kyettiin valmistamaan selluloidista.<ref name = LAALO /> Historiallisesti selluloidin tärkein käyttökohde on ollut valokuvausfilmit.<ref> [http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/0viestinta/tiedotusoppi/johdatusviestintatieteisiin/luento5.7.html] luento elokuvan historiasta</ref> Historiallisesti selluloidin tärkein käyttökohde on ollut valokuvausfilmit. Selluloidi oli notkeutensa, kirkkautensa ja kestävyytensä ansiosta erinomaista valo- ja elokuvausfilmin pohjamateriaalia. Toisaalta se oli hyvin tulenarkaa ainetta, jossa syntyy räjähdykseen johtava ketjureaktio jo 150°C lämpötilassa. Kun [[elokuvaprojektori]]n valonlähteenä käytettiin sähköistä [[valokaari\|valokaarta]], yhdistelmä oli erittäin palovaarallinen. Vasta 1950-luvulla selluloidi korvattiin huonosti palavalla [[asetaatti]]filmillä. <ref>{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/0viestinta/tiedotusoppi/johdatusviestintatieteisiin/luento5.7.html\| Nimeke = Luento 5: 5.7. Lisälukemisto: Välähdys elokuvan historiaa \| Tekijä = Erkki Karvonen, Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus TYT \| Ajankohta = \| Julkaisija = Internetix Portaali, Otavan opisto \| Viitattu = 3.10.2012 }}</ref><ref> [] luento elokuvan historiasta</ref> Selluloidia käytetään myös joissakin [[lakka (pintakäsittelyaine)\|lakoissa]].▼ ▲Selluloidia käytetään myös joissakin [[lakka (pintakäsittelyaine)\|lakoissa]] ja tekosilkissä (nitraattisilkki).<ref name = LAALO /> Selluloidi on helposti syttyvä materiaali.

Ero sivun ”Selluloidi” versioiden välillä