Suomugrafiittivaluraudassa (GJL, G = valu, J = rauta, L = suomugrafiitti) on keskimäärin 3,4 % hiiltä ja n. 2,2 % piitä. Näitä pitoisuuksia pienentämällä voidaan lisätä valuraudan lujuutta ja kovuutta. Tällöin kuitenkin rakenteen epätasaisuus kasvaa ja eritoten nopeasti jäähtyvät nurkkaukset saattavat jähmettyä valkoiseksi valuraudaksi. Suomugrafiittivaluraudan nimitys tulee murtopinnan väristä, jossa grafiitti esiintyy suomuina. Suomugrafiittivaluraudassa murtuma etenee pitkin grafiittisuomuja, jotka ovat muodostuneet grafiitin jähmettymisen yhteydessä, ja tämän vuoksi takia murtopinnasta tulee himmeä. Siitä tuleekin suomugrafiittivaluraudan toinen nimi, harmaavalurauta (grey cast iron).
Pii on olennainen osa suomugrafiittivaluraudan valmistuksessa. Kun pii seostetaan ferriitin ja hiilen kanssa muuttuvat raudan karbidit epävakaiksi. Piin vaikutuksesta hiili irtoaa nopeasti seoksesta putaanapuhtaana hiilenä (grafiittina), jättäen yleensä ferriittis-perliittisen matriisin. Seostuksen ja lämpökäsittelyn avulla se voidaan muuttaa ferriittiseksi, perliittiseksi, austeniittiseksi tai päästömartensiittisestipäästömartensiittiseksi. Grafiittipitoisuus tuo valurautaan korroosionkestoa. Grafiitti toimii myös kitkanpoistajana, joka parantaa kulutuksenkestoa. Suomugrafiittivalurautaa voidaan lämpökäsitellä pehmennyshehkutuksella (870 celsiusasteessa) ja jännityksen poistolla (550 celsiusasteessa). Jännityksenpoistohehkutus suoritetaan suurille ja paksuudeltaan epätasaisille kappaleille. Suomugrafiittivalurautaa ei yleensä karkaista, sillä martensiitin muodostumisesta johtuvat tilavuudenmuutokset aiheuttavat rakenteen säröilyä. Ymppäyksellä voidaan parantaa grafiitin ydintymismahdollisuuksia ja saadaan se ydintymään hienojakoisempana. Ymppäyksellä tarkoitetaan deoksidoivien aineiden (esim. piirauta, piikarbidi) lisäämistä sulaan juuri ennen valua.
'''Suomugrafiittivaluraudan käyttökohteita ja ominaisuuksia'''
