Ero sivun ”Fredrik Elfving” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
1900-luvun alkuvuosikymmeninä [[Suomen kielipolitiikka|kielikysymys]] kuumensi tunteita yliopistossa. Elfving kannatti tiukasti ruotsinkielisyyttä, mikä johti siihen, että hänen vuonna 1852 perustetun kasvitieteen oppituolinsa rinnalle perustettiin vuonna 1925 uusi suomenkielinen professuuri, johon nimitettiin [[Kaarlo Linkola]]. Elfvingin jäätyä eläkkeelle laitoksen esimiehen tehtävät siirrettiin uuden suomenkielisen oppituolin haltijalle. Hänen virkaansa ei kuitenkaan lakkautettu, vaan uudeksi ruotsinkieliseksi kasvitieteen professoriksi valittiin vuonna 1928 [[Alvar Palmgren]].
Elfving oli Pohjoismaiden ensimmäisiä [[kasvifysiologia]]n tutkijoita. 1880-luvulla Elfving julkaisi useita kasvifysiologisia tutkimuksia, joiden perusteella hänelle ajateltiin jo vuosikymmenen puolivälissä järjestää ylimääräinen professuuri, mutta hanke ei toteutunut. Hän nosti kasvifysiologian profiilia tieteenä vastapainoksi [[taksonomia]]lle ja [[Morfologia (biologia)|morfologialle]], joiden harjoittaminen
Elfving kehitti kasvitieteen yliopisto-opetusta ja otti muun muassa käyttöön laboratorioharjoitukset opetuksessa. Aikalaiset kehuivat hänen luennoitsijan taitojaan. Kuulustelijana häntä pidettiin ankarana ja pelättynä tentaattorina. Kasvitiede oli vielä 1900-luvun alussa lääketieteen opiskelijoille pakollinen sivuaine, minkä vuoksi lääketieteellistä tiedekuntaa harmistutti se, että Elfvingin väitettiin ankaruudellaan estäneen lääketieteen opiskelijoiden opintoja, vaikka kasvitiede ei ollut erityisen merkityksellistä varsinaisen lääketieteen kannalta.
Vuosina 1903–1902 Helsingin [[Kaisaniemi|Kaisaniemeen]] valmistunut kasvitieteen laitosrakennus, jossa
== Aiheesta muualla ==
| |||