Ero sivun ”Maakauppa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
artikkelin vaatimaton alku, jota jatketaan |
täydennystä |
||
Rivi 5:
[[Kristofer Baijerilainen|Kristoffer-kuninkaan]] maanlaissa v. 1442 annettiin yksityiskohtaisemmat määräykset maakaupasta, kiellettyä oli kotikauppa, jolla tarkoitettiin kauppatavaroiden myymistä kodista, sekä kulkukauppa, jota harjoitettiin kiertämällä kylästä toiseen. Laki kielsi myös ostokaupan, jonka mukaan oli kiellettyä ostaa talonpoikien tuotteita maaseudulla, niiden myymiseksi kaupungissa tai maaseudulla. Maakauppana ei pidetty maalaisten omiksi tarpeikseen toisiltaan ostamia tai vaihtamia, maalaisten itse tuottamia tai valmistamia tuotteita.<ref>Suomen maakaupan historia, s. 27</ref>
== Toimenpiteitä maakaupan lopettamiseksi ==
Kustaa Vaasan tavoitteena oli kaupan keskittäminen kansalliselle pohjalle, ensin Kustaa Vaasa kukisti tanskalaisten avulla lyypekkiläiset hansakauppiaat ja sitten hän pyrki valistamaan kauppiaita tekemään tuottavampaa kauppaa ulkomaalaisten kanssa ja vaati kotimaan kaupan hintojen pitämistä mahdollisimman alhaisina. Kauppa piti keskittää kaupunkeihin, jotta pystyttäisiin kilpailemaan kauppaan hyvin perehtyneiden ulkomaalaisten kanssa, tämän vuoksi kiinnitettiin huomiota maakauppaan, jonka koettiin estävän kaupunkien menestymistä.<ref>Suomen maakaupan historia, s. 34</ref>
Kaakkois-Suomessa luvaton maakauppa oli levinnyt laajalti, kapakoitsijat, papit ja nimismiehet myivät aunukselaisille ja venäläisille kulkukauppiaille viljaa, turkiksia ja hevosia. Tämän vuoksi Kustaa Vaasa antoi Viipurille erikoisoikeudet v. 1542, joiden nojalla Viipurin porvarit saivat oikeuden ottaa salakauppailta heidän tavaransa pois. Kauppaa ei saanut tehdä muualla kuin Viipurissa, markkinoita järjestettiin 4 kertaa vuodessa.<ref>Suomen maakaupan historia, s. 34-35</ref>
== Maakaupan vapauttaminen ==
Maaliskuussa v. 1772 asetettiin komitea maatalouden tilaa tutkimaan, komitea piti tarpeellisena lieventää viljakauppaa rajoittavia määräyksiä.<ref>Suomen maakaupan historia, s. 108</ref> Viljakauppa vapautettiin Suomessa vuonna 22.3.1775 kuningas Kustaa III asetuksella. Tämän jälkeen oli luvallista ostaa, varastoida ja myydä kaikenlaista viljaa, viljatuotteita ja perunoita vapaasti.<ref>Suomen maakaupan historia, s. 109</ref>
Suomen kenraalikuvernööri Mensikov teki senaatille aloitteen maakaupan vapauttamiseksi. Keisari Nikolai I teki asiasta päätöksen., jonka johdosta maakauppa vapautettiin 6.10.1842 <ref>Suomen maakaupan historia, s. 155-156</ref> Maakauppaa kuitenkin rasittivat tämän jälkeenkin useat rajoitukset, kuten siirtomaatuotteiden, kankaiden ja nautintoaineiden myyntikielto, joita maalaiset saivat hankkia markkinoilta tai kaupungeista. Kauppapuotien perustamista ei sallittu.<ref>Suomen maakaupan historia, s. 157-159</ref>
Aleksanteri II pyrki kehittämään valtakunnan taloutta ja antoi tätä koskevan ohjelman Suomen senaatille 1856. Ohjelman mukaan, senaatin piti laatia ehdotus kaupan ja teollisuuden edistämiseksi maassa. Senaatin talousosasto käsitteli ehdotusta, jonka tuloksena päätettiin antaa lupa kauppapuotien perustamiseksi maaseudulle. Tämä esitys annettiin Aleksanteri II:selle, joka hyväksyi sen. Senaatti julkaisi asetuksen 19.12.1859
.<ref>Suomen maakaupan historia, s. 212</ref>
== Maakauppiaat ==
Kauppiasta joka harjoitti kauppaa maaseudulla, maakaupan tultua sallituksi v. 1842, kutsuttiin maakauppiaaksi.
== Katso myös ==
| |||