Ero sivun ”Joutilaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jo 1600-luvulla oli väestölle työvoimapulan takia määrätty palveluspakko: jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai toisen palveluksessa. Vuoden 1739 palkollissäännössä joutenolo kriminalisoitiin ja samoin työtä va... |
jäsentely: kahden jakson vaihtaminen keskenään |
||
Rivi 1:
'''Joutilaisuus''' on kirjaimellisesti jouten oloa, tekemättömyyttä, työnteon vastakohta tai vapautumista siitä, vapaa-aikaa ja sen viettoa, laiskottelua ja kiireettömyyttä. Joutilaisuus voi olla myös positiivista itsekkyyttä sekä elämistä tässä ja nyt. Joutilaisuus merkitsee eri ihmisille erilaista arvolatausta ja saattaa joissakin tilanteissa olla jopa elämää ylläpitävä voima. <ref>Lappalainen, Petri, Mitä on joutilaisuus? http://joutenolo.vuodatus.net/blog/1696410/mita-on-joutilaisuus/</ref>
Joutilaisuus oli esiteollisena aikakautena lainsäädännöllisesti tuntematon käsite, koska ihmisten ajasta valtaosa kului jokapäiväisen elannon hankkimiseen eikä vapaa-aikaa juuri ollut.
Elintason asteittainen nousu, [[viina]]n käytön ja huvittelukultturin kuten [[tanssi]]n, [[yöjuoksu]]n, [[korttipeli]]en tai [[kuokkavierailu]]n yleistyminen rahvaan keskuudessa lisäsivät 1700-luvulla työtä tekevä väestön poissaoloja arkisesta aherruksesta, mikä koettiin epäkohtana. Siksi erilaisin järjestyssäänöin pyrittiin ohjaamaan ja rajoittamaan sekä nuorten että varsinkin palkollisten vapaa-ajan käyttöä.
Varsinaiset joutilaisuussäädökset ja -rangaistukset perustuivat vuoden 1805 palkollisasetukseen, joka sääteli isäntäväen ja palkollisten välisiä palvelussuhteita. Asetus velvoitti palvelusväen olemaan kaikkina arkipäivänä työssä sekä kiinnitti huomiota irtolaiskysymykseen, koska kukaan ei saanut kirjoittaa hengille palkollista, joka ei ollut hänen palveluksessaan. Asetus edellytti siten edelleen laillisen suojeluperiaatteen sekä palvelupakkovelvollisuuden noudattamista.
| |||