Ero sivun ”Roomalainen oikeus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kasirbot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: fa:قانون رومی
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
'''Roomalainen oikeus''' tarkoittaa oikeusjärjestelmää, joka kehittyi muinaisessa [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnassa]].
[[Kuva:Frankfurt Am Main-Gerechtigkeitsbrunnen-Detail-Justitia von Westen-20110408.jpg|thumb|left|150px|[[Justitia]], roomalaisen mytologian oikeuden jumalatar.]]
Tavanomainen oikeus oli roomalaisilla, kuten muillakin kansoilla, sinä varhaisimpana muotona, missä [[positiivinen oikeus]] esiintyi. Ensimmäisen kirjoitetun muotonsa se sai jo 450 eaa. [[kahdentoista taulun lait|kahdentoista taulun laeissa]] (''leges duodecim tabularum''). Näihin perustuen muodostui Rooman kansalaisille ominainen oikeus ''ius civile''. Sen rinnalla kehittyi valtion virkamiesten, varsinkin [[preetoripreettori]]en [[edikti|edikteistä]] toinen oikeuslähde, ''ius honorarium'', minkä avulla ankarasti muodollinen ''ius civile'' saatiin mukautumaan ajan vaatimuksiin. Lainoppineiden vaikutuksesta, varsinkin sitten kun nämä saivat oikeuden keisarin vastuun alaisina antaa eräin edellytyksin vastauksia erioikeuskysymyksiin, kehittyi roomalainen oikeus edelleen, saaden keisari [[Justinianus I|Justinianukselta]] kodifioidun muodon vuosina 527–565 julkaistussa ''[[Corpus iuris civilis]]'' -nimisessä teoksessa. Teoksen viimeisimmät laitokset julkaistiin Rooman valtakunnan jakauduttua ja Länsi-Rooman pirstaloiduttua Itä-Rooman pääkaupungissa [[Konstantinopoli]]ssa (nyk. Istanbul). Täten on syytä korostaa, että se muoto roomalaisesta oikeudesta, jolle länsimainen oikeusajattelu sittemmin perustui, oli nimenomaan viimeisen vaiheen itäroomalaista oikeutta.
 
Roomalainen oikeus jäi voimaan niissä germaanivaltioissa, jotka perustettiin Rooman valtakunnan raunioille. Lain tieteellinen käsittely lakkasi kuitenkin 1100-luvulle saakka, jolloin ns. glossaattorit ryhtyivät selittämään roomalaista oikeutta. Roomalaisella oikeudella on ollut sangen suuri merkitys useimpien sivistysmaiden oikeuksille ja varsinkin saksalaiselle oikeudelle. 1400-luvulla alkoivat oikeusoppineet Saksassa yhä enemmän soveltaa tuomioistuimissa roomalaista oikeutta, mistä oli seurauksena, että roomalainen oikeus 1500- ja 1600-luvuilla omaksuttiin Saksassa; vieläpä vuonna 1900 voimaan tullut "Bürgerliches Gesetzbuch", joka lakkautti roomalaisen oikeuden, mitä oli pandektioikeuden nimellä sovellettu, nojautuu huomattavissa kohdin sen periaatteisiin. Myös Suomen oikeusjärjestelmässä, [[vuoden 1734 laki|vuoden 1734 laissa]] ja varsinkin sen kauppakaaren säännöksissä voidaan havaita roomalaisen oikeuden vaikutusta.
 
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Kaius Tuori, Kaius | Nimike = Johdatus roomalaiseen oikeuteen | Vuosi = 2007 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta | Selite = Forum iuris: Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut | Tunniste = ISBN 978-952-10-2331-6}} (Yleistajuinen johdatus, joka painottaa roomalaisen oikeuden historiallista kehitystä ja jälkivaikutusta.)
* {{Kirjaviite | Tekijä = Klami, Hannu T. Klami | Nimike = Roomalaisen oikeuden järjestelmä | Vuosi = 2001 [1986] | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yliopistopaino | Selite = Yleisen oikeustieteen laitoksen julkaisuja, 17 | Tunniste = ISBN 951-45-9959-4}} (Klassisen ajan oikeusjärjestelmän esittely.)
* {{Kirjaviite | Tekijä = Max Kaser, Max | Nimike = Roomalainen yksityisoikeus | Vuosi = 1968 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Selite = Saksankielinen alkuteos ''Römisches Privatrecht'', suomeksi toimittanut Hannu T. Klami}} (Alan kansainvälisen perusteoksen suppeamman version käännös, mukautettu suomalaiselle yleisölle.)
Oikeushistoriassa yhtenäisen '''roomalaisen oikeuden''' (''[[ius commune]]'') ajanjakson voidaan katsoa alkaneen yliopistojen perustamisesta säilyttäen vankan asemansa aina Ranskan vallankumoukseen saakka.
 
Rivi 24:
 
== Lähteet ==
*Letto-Vanamo, Pia: Roomalainen oikeus - menneisyyden jäänne vai tulevaisuuden toivo? LM''Lakimies'' 7–8/2004, s. 1084–1097.
 
== Aiheesta muualla ==