Ero sivun ”Fjodor Glinka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 80.220.167.116 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Alcedoatthis tekemään versioon. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Глинка ФН.jpg|thumb|175px|Fjodor Glinka vuonna 1825.]]
'''Fjodor Nikolajevitš Glinka''' ({{k-ru|Фёдор Никола́евич Гли́нка}}, [[19. kesäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 8. kesäkuuta)</small> [[1786]] [[Smolenskin lääni]]n [[Duhovštšina]]n kihlakunnan Sutokin kylä – [[23. helmikuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 11. helmikuuta)</small> [[1880]] [[Tver]]) oli [[Venäjä|venäläinen]] runoilija.<ref name="BSE">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 6 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja entsiklopedija | Vuosi = 1971 | Sivu = 593 | Tunniste = }}</ref><ref name="Karelija">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Karelija: entisklopedija, tom 1 | Julkaisupaikka = Petrozavodsk | Julkaisija = Petropress | Vuosi = 2007 | Sivu = 254 | Tunniste = ISBN 978-5-8430-0123-0}}</ref>
Fjodor Glinka oli kirjailija [[Sergei Glinka]]n veli. Hän valmistui ensimmäisestä kadettikorpuksesta vuonna 1802 ja osallistui vuoden 1812 [[isänmaallinen sota|isänmaalliseen sotaan]], jota hän kuvaa teoksessa ''Pisma russkogo ofitsera'' (”Venäläisen upseerin kirjeitä”, 1815–1816). Glinka kuului [[dekabristit|dekabristien]] salaseuroihin ja toimi [[Volnoje obštšestvo ljubitelei rossijskoi slovesnosti|Venäjän kirjallisuuden ystävien vapaan yhdistyksen]] puheenjohtajana vuosina 1818–1825.<ref name="BSE" /> Vuoden 1825 dekabristikapinan jälkeen Glinka pidätettiin ja karkotettiin [[Petroskoi]]hin, jossa hän työskenteli neuvonantajana [[Aunuksen kuvernementti|Aunuksen läänihallinnossa]]. Työnsä ohella hän harrasti seudun maantiedettä, historiaa ja [[kansatiede|kansatiedettä]]. Glinka toi venäjän yleiskieleen käsitteen [[Karjala]] (ven. ''Karelija'') sekä kirjoitti paikalliseen aineistoon perustuvat runoelmat ''Deva karelskih lesov'' (”Karjalan metsien neito”, 1828) ja ''Karelija'' (1829–1830).<ref name="Karelija" /> [[Anders Johan Sjögren|A. J. Sjögrenin]] aloitteesta<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kiparsky, V. | Nimike = Suomi Venäjän kirjallisuudessa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Oy Suomen kirja | Vuosi = 1945 | Sivu = 52 | Tunniste = }}</ref> hän käänsi venäjäksi ensimmäiset karjalaiset kansanrunot<ref name="Karelija" />.
| |||