Ero sivun ”L’Humanité” versioiden välillä

lehden_nimi = L'HumanitéL’Humanité |

levikki = 51. 800 [2006) |

perustettu = [[1904]] |

'''L'HumanitéL’Humanité''' on ranskalainen[[ranska]]lainen, [[kommunismi|kommunistinen]] päivälehti, joka perusti vuonna [[1904]] sosialistijohtaja [[Jean Jaurès]]. Lehti on ollut keskeinen osa [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] toimintaa ja organisaatiota vuosina [[1920]] ja [[1994]]. Vaikka lehti edelleenkin on läheisessä yhteydessä kommunistiseen puolueeseen on se kuitenkin avannut sivujaan myös muille vasemmistolaisille ajatusvirtauksille.

Kun L'HumanitéL’Humanité ilmestyi ensimmäisen kerran [[18. huhtikuuta]] [[1904]] oli sillä alaotsikkona "sosialistinen”sosialistinen päivälehti"päivälehti”, joka kertoi perustajan halusta yhdistää kaikki ranskalaiset sosialistit yhteiseen toimintaan. Näin lehden tehtävä oli toimia kapitalismin vastaisen taistelun kohottajana.

Lehti ja lehden tavoitteet olivat menestys, sillä ranskalaiset sosialistit yhdistyivät vuonna [[1905]]. Alkuaikoina lehden toimituksesa työskenteli useita aikakauden merkittäviä poliitikoita: [[Aristide Briand]], [[Léon Blum]] ja [[Henry de Jouvenel]]. Myöhemmin vuonna [[1911]] lehdestä tehtiin sosialistipuolueen virallinen äänenkannattaja.

Kuitenkin lehden kymmenen ensimmäistä toimintavuotta olivat taloudellisesti vaikeita. Vaikka alussa oli lehdestä otettu 140.000 kappaleen painos, niin jo 1905 levikki oli painunut vain 15. 000 kappaleen suuruiseksi. Levikki kuitenkin lähti nousuun ja oli vuonna [[1912]] 80. 000 kappaletta.

Vuonna [[1914]] kaksi merkittävää tapahtumaa järkyttivät koko lehteä: 1) lehden kustantajan Jean Jaurèsin murha, jonka teki nationalisti Raoul Villain [[31. heinäkuuta]] [[1914]] sekä 2) Ensimmäisen maailmansodan syttyminen.<ref>Tämä osio perustuu pääsääntöisesti

Syttynyt sota ja päätoimittajan murha leimasivat sota-aikaa myös lehden toimituksessa, lisäksi tuli suurena muutoksena lehden linjaukseen sosialististen johtajien liittyminen "pyhään”pyhään liittoon"liittoon”.

Vuoddesta [[1920]] tuli jälleen merkittävä muutosvuosi L'Humanité-lehden historiassa. [[Tours]]issa pidetyn puoluekokouksen aikana Ranskan sosialistipuolue hajosi, sillä kaksi kolmannesta valtuutetuista äänesti kommunistiseen internationaaliin liittymisen puolesta. Tämä ryhmittymä muuntui jatkossa Ranskan kommunistiseksi puolueeksi. Puolueen pää-äänenkannattaja seurasi enemmistön mukana ja niin siitä tuli kommunistinen sanomalehti.

Lehden toimituspolitiikka muokkautui täysin kommunistisen puolueen tavoitteisiin ja siitä tuli selvästi puoluetyön välinen. Joskin 1930-luvulla perustettiin sekä L'HumanitéL’Humanité-lehden tukikomitea, jonka tehtävänä oli auttaa lehteä myös taloudellisesti. Tällöin perustettiin L'HumanitéL’Humanité-tapahtuma, joka eli voimakkaansa kansantapahtumana eri puolilla Ranskaa.

Pääministeri Daladierin hallitus kielsi lehden julkaisemisen [[Molotovin–Ribbentropin Molotov–Ribbentrop-sopimus|Molotovin–Ribbentropin Molotov–Ribbentrop-sopimuksen]] solmimisen jälkeen [[27. elokuuta]] [[1939]]. Tämä kiellon vahvistivat myös [[Vichyn hallitusRanska]] ja saksalaisen miehittäjät. Tämä kielto pakotti lehden ilmestymään kiellettynä ja maanalaisena aina vuonna [[1944]] tapahtuneeseen vapautukseen saakka, koska saksalaiset miehittäjät olivat pyynnöstä huolimatta kieltäneet edelleen lehden ilmestymisen vuonna 1940.<ref>Roger Bourderon, ''La Négociation. Été 1940'', Syllepse, Paris, 2001.</ref> Tämä oli useiden kommunististen militanttien aloite, ja siellä oli myös kommunistisen internationaalin tuki.<ref> «''L'Humanité'', le PCF et les autorités nazies», in ''Brûlures de l'histoire'' (FR3, 5 octobre 1993) INA [http://www.ina.fr/archivespourtous/index.php?vue=notice&from=themes&cs_page=1&cs_order=0&code=C0524211386&num_notice=10&total_notices=10].</ref>

L'HumanitéL’Humanité ilmestyi viiden vuoden ajan (383 numeroa, joita painettiin kutakin 200.&nbsp;000 kappaletta<ref>François Marcot, "Dictionnaire historique de la Résistance". Bouquins, 2006. s.729. </ref>) ja sillä oli merkittävä rooli vastarintaliikkeen taistelussa. Useat lehden toimittajat menehtyivät taistelussa natseja vastaan. Lehti julkaisi ensimmäisen vapaan numeronsa [[21. elokuuta]] [[1944]] Pariisin vapautustaistelujen aikana.

Vuoden [[1945]] jälkeen lehti otti takaisin sotienvälisen ajan tehtävänsä toimia kommunistisen puolueen keskeisenä tiedotus-, uutis- ja agitaatiolehtenä.

[[Kylmä sota|Kylmän sodan]] aikana lehti oli linjaltaan neuvostomyönteinen. Marraskuussa 1956 kun kansainvälinen tilanne on erittäin kiristynyt joukko äärioikeistolaisia militantteja hyökkäsi lehden ja kommunistisen puolueen keskuskomitean rakennukseen tarkoituksenaan polttaa talo. Hyökkäys johti kolmen ihmisen kuolemaan lehden henkilökunnan ja puolueväen puolustaessa rakennusta. Nykyisin L’Humanité on tiedettävästi ainoa ranskalainen sanomalehti, joka puolustaa kaikkialla maailmassa vapautusliikkeitä. Erityisesti kohteina ovat olleet [[Algeria]]n vapaussota ja [[Vietnamin sota]].