Heinrichs astui Suomen armeijan[[Valkoinen Armeija|Valkoisen Armeijan]] palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 ensin vannottuaan lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen. Saksassa hänetHänet ylennettiin majuriksi, Suomenvirkaiältään [[Valkoinen Armeija|Valkoiseen Armeijaan]]. Heinrichshän oli virkaiältään silloisista jääkärimajureista 11. vanhin. Takaisin Suomeen (Vaasaan) hänHeinrichs saapui jääkäreiden Vaasaan tulleen pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet määrättiin perustamaan [[7. jääkäripataljoona]], joka tuli kuulumaan [[3. jääkärirykmentti]]in. <ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/>
Heinrichs johdatti pataljoonansa sisällissodassa taisteluihin Tampereella ja Karjalankannaksella, missä hänethänen yksikkönsä alistettiin saksalaisen everstineversti [[Ulrich von Coler]]in (riveihin. Coler oli [[Jääkäripataljoona 27]]:n 3. komppanian päällikkö)rivistöön,. missäHeinrichsin hänjoukot kärkijoukkonavaltasivat valtasikärkijoukkona Aittolahden, Lyykylän ja Mannikkalan varustukset sekä Talin aseman. Näiden toimien jälkeen Heinrichsin joukolleyksikön jäipäätehtäviksi jälkivarmistajanjäivät tehtäväjälkivarmistus hyökkäävien joukkojen selustassa ja heidän tehtäväkseen jäi lähinnä katkaista Antreasta käsin [[Viipuri]]n–[[Käkisalmi|Käkisalmen]] ratarataosuuden katkaisu Antreasta käsin .<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/>
