Wikipedia

Ero sivun ”Kytäjän kartano” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
52 215 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Kytäjän kartano''' ({{k-sv|Nääs}}) on [[kartano]] [[Kytäjä|Kytäjän kylässä]] [[Hyvinkää]]llä. Kartano oli aikoinaan Suomen suurin maatila. Tilan pinta-ala on sittemmin supistunut 4 400 hehtaariin, mutta se on edelleen Suomen suurimpia maatiloja. Maatilalla on hevosia, mutta ei karjaa eikä muita eläimiä. [[Kytäjärvi|Kytä­järveen]] pistävällä niemellä puiston keskellä sijaitseva vuonna [[1878]] valmistunut puurakenteinen, rappauspintainen päärakennus on nykyisin asumaton, rapistunut ja huonokuntoinen. [[Kytäjä Golf]]in 2x18-reikäiset kentät on erotettu kartanon pelloista, ja Kytäjärven vastarannalle päärakennuksesta on [[modernismi|modernistisen]] tyylinen golfklubirakennus. Alun perin kartanoa ja [[Karkkila|Karkkilan kauppalan]] tehtaita varten rakennettu [[Hyvinkään–Karkkilan Rautatie|Hyvinkään–Karkkilan rata]], joka kulki kartanon pihankin halki, on purettu 1960-luvun loppupuolella. Ratalinja on maastossa silti vielä monin paikoin havaittavissa ja Kytäjän rautatieaseman rakennus on yhä pystyssä.
==Historiaa ja omistajia==
Kartanolla on värikäs historia. Kartanoa ovat hallinneet muun muassa Tottin, [[Fleming]]in, Vähäkallion ja [[Linder]]in suvut. Tottin suvulle kartano kuului vuosina 1574−1672 ja tänä aikana sen omisti mm. [[30-vuotinen sota|30-vuotisessa sodassa]] ansioitunut sotamarsalkka [[Åke Tott]]. Tämän jälkeen kartano siirtyi Flemingin suvulle. Molemmat suvut omistivat useita muitakin kartanoita, ja harva niiden jäsenistä lienee koskaan edes käynyt Kytäjällä. Tänä aikana Kytäjällä asuivat ja sen maita viljelivät vuokraajat, [[lampuoti|lampuodit]]. Vuonna 1740 kartanon osti kapteeni Gustaf Wulfcrona. Hän oli tiettävästi ensimmäinen Kytäjällä asunut aatelinen, koska hänen mainitaan kuolleen siellä vuonna 1754. Seuraavaksi Kytäjän omistajaksi tuli [[Armfelt]]in suku, jolta sen osti vuonna 1861 ministerivaltiosihteeri [[Constantin Linder]]. ▼
 
== Historia ==
Kartanossa olivat omat vesivoimalla käyvät saha, mylly ja voimalaitos, josta kartano sai tarvittavan sähkön, sekä tiilitehdas. Kartanossa toimi myös oma osuuskauppa. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina kartanon mailta nostettiin energiantuotantoon suuret määrät poltto[[turve]]tta kivihiilipulan vuoksi. Työstä vastasi sitä varten perustettu yhtiö Turvela Oy.▼
 
▲Kartanolla onKytäjän värikäs historia. Kartanoakartanoa ovat hallinneet muun muassa Tottin, [[Fleming (suku)|Flemingin]], [[Armfelt]]in, Vähäkallion ja [[Linder]]in ja Vähäkallion suvut. Tottin suvulle kartano kuului vuosina 1574−16721574–1672 ja tänä aikana sen omisti mm. [[30-vuotinenkolmikymmenvuotinen sota|30-vuotisessakolmikymmenvuotisessa sodassa]] ansioitunut sotamarsalkka [[Åke Tott]]. Tämän jälkeen kartano siirtyi Flemingin suvulle. Molemmat suvut omistivat useita muitakin kartanoita, ja harva niiden jäsenistä lienee koskaan edes käynyt Kytäjällä. Tänä aikana Kytäjällä asuivat ja sen maita viljelivät vuokraajat, [[lampuoti|lampuodit]]. Vuonna 1740 kartanon osti kapteeni Gustaf Wulfcrona. Hän oli tiettävästi ensimmäinen Kytäjällä asunut aatelinen, koska hänen mainitaan kuolleen siellä vuonna 1754. Seuraavaksi Kytäjän omistajaksi tuli [[Armfelt]]inArmfeltin suku, jolta sen osti vuonna 1861 ministerivaltiosihteeri [[Constantin Linder]].
==Linderit==▼
<!--
[[Lohja Oy]]:n toimitusjohtaja [[Hjalmar Linder]] syntyi kartanossa ministerivaltiosihteeri [[Constantin Linder]]in ja tämän venäläisen vaimon [[Marie Linder|Marie Mussin-Puškin]]in pojaksi vuonna [[1862]], ja vietti lapsuutensa Kytäjän kartanossa. Linderien aikana vuosina 1863−1864 kartanossa toimi oma koulu, jonka opettajana oli runoilijana tunnettu [[Aleksanteri Rahkonen]]. Rahkonen erotettiin kuitenkin pian elämäntapojensa vuoksi ja koulun toiminta päättyi.▼
Kartanossa olivat omat vesivoimalla käyvät saha, mylly ja voimalaitos, josta kartano sai tarvittavan sähkön, sekä tiilitehdas. Kartanossa toimi myös oma osuuskauppa. MILLOIN? -->
 
▲=== Linderit ===
Marsalkka [[Mannerheim]] oli usein nähty vieras Kytäjällä Hjalmar Linderin ollessa kartanon isäntänä.▼
 
Ministerivaltiosihteeri [[Constantin Linder]] osti kartanon vuonna 1861 Armfeltin suvulta.
 
▲Lohjan selluloosatehtaan (nyk. [[Lohja OyLoparex]]:n) toimitusjohtajaomistaja [[Hjalmar Linder]] syntyi kartanossa ministerivaltiosihteeri [[Constantin Linder]]in ja tämän venäläisen vaimon [[Marie Linder|Marie Mussin-Puškin]]in pojaksi vuonna [[1862]], ja vietti lapsuutensa Kytäjän kartanossa. Linderien aikana vuosina 1863−18641863–1864 kartanossa toimi oma koulu, jonka opettajana oli runoilijana tunnettu [[Aleksanteri Rahkonen]]. Rahkonen erotettiin kuitenkin pian elämäntapojensa vuoksi ja koulun toiminta päättyi.
 
▲Marsalkka [[Carl Gustaf Emil Mannerheim]] oli usein nähty vieras Kytäjällä Hjalmar Linderin ollessa kartanon isäntänä.
 
1920-luvun alkuvuosina kartanon maista erotettiin lukuisien [[torppa|torppien]] ja [[mäkitupa|mäkitupien]] lisäksi suuret Karlbergin, Palkkisillan ja Suopellon sivutilat. Talvi- ja jatkosotien jälkeen erotettiin suuri määrä tiloja, yhteensä 3000 hehtaaria, karjalaiselle siirtoväelle ja rintamamiehille.
 
=== Vähäkalliot ===
Vähäkallion osuus alkoi arkkitehti [[Väinö Vähäkallio]]n ostettua kartanon [[1928]] yhdessä professori [[Kaarlo Kaira]]n kanssa. Vähäkallio osti Kairan osuuden itselleen vuonna [[1932]]. Hän hoiti kartanon loistokuntoon, rakennutti piirtämiään rakennuksia sekä [[Kytäjän kirkko|kyläkirkon]] kartanon maille. Sotien aikana kartano toimi hoitokotina. Vähäkallion aikana kartanossa vieraili useaan otteeseen presidentti [[P. E. Svinhufvud]] metsästysretkillään. ▼
 
▲Vähäkallion osuus alkoi arkkitehtiArkkitehti [[Väinö Vähäkallio]]n ostettuaosti kartanon [[vuonna 1928]] yhdessä professori [[Kaarlo Kaira]]n kanssa. Vähäkallio osti Kairan osuuden itselleen vuonna [[1932]]. Hän hoiti kartanon loistokuntoon, rakennutti piirtämiään rakennuksia sekä [[Kytäjän kirkko|kyläkirkon]] kartanon maille. Sotien aikana kartano toimi hoitokotina. Vähäkallion aikana kartanossa vieraili useaan otteeseen presidentti [[P. E. Svinhufvud]] metsästysretkillään.
Vuonna [[1931]] Kytäjän kartanoa viljeltiin viitenä eri maatilana, joilla kullakin oli omat rakennukset ja kotieläimet. Kyseisillä tiloilla oli yhteensä 76 [[hevonen|hevosta]], 630 [[lehmä]]ä, 100 [[sika]]a ja 200 [[kana]]a. Kartanon kokonaispinta-ala oli 10 500 hehtaaria, josta oli metsää 8 102 hehtaaria, peltoa 774 hehtaaria ja puutarhaa kaksi hehtaaria sekä loput kitu- ja joutomaita. <ref> {{Kirjaviite |Tekijä=Felix Jonasson, Akseli Kivialho ja K. Kivialho (toim.) | Nimeke= Suomen maatilat I | Vuosi=1931 | Sivu= palsta 252 | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | }} </ref>▼
 
▲Vuonna [[1931]] Kytäjän kartanoa viljeltiin viitenä eri maatilana, joilla kullakin oli omat rakennukset ja kotieläimet. Kyseisillä tiloilla oli yhteensä 76 [[hevonen|hevosta]], 630 [[lehmä]]ä, 100 [[sika]]a ja 200 [[kana]]a. Kartanon kokonaispinta-ala oli 10 &nbsp;500 hehtaaria, josta oli metsää 8 &nbsp;102 hehtaaria, peltoa 774 hehtaaria ja puutarhaa kaksi hehtaaria sekä loput kitu- ja joutomaita. <ref> {{Kirjaviite |Tekijä=Felix Jonasson, Akseli Kivialho ja K. Kivialho (toim.) | Nimeke= Suomen maatilat I | Vuosi=1931 | Sivu= palsta 252 | Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija=WSOY | }} </ref>
 
Kytäjän kartanon ympäristössä elää yksi Suomen kolmesta [[kuusipeura]]populaatiosta. Ensimmäiset yksilöt tuotiin alueelle [[Ruotsi]]sta vuosina 1953–1954.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nummi, Petri| Nimeke = Suomeen istutetut riistaeläimet| Vuosi = 1988| Sivu = 30–32| Selite = (Julkaisusarjan 9. osa. 2. uudistettu painos)| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Helsingin yliopisto, Maatalous- ja Metsäeläintieteen Laitos| Tunniste = ISBN 951-45-4760-8 }}</ref>
 
▲Kartanossa olivat omat vesivoimalla käyvät saha, mylly ja voimalaitos, josta kartano sai tarvittavan sähkön, sekä tiilitehdas. Kartanossa toimi myös oma osuuskauppa. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina kartanon mailta nostettiin energiantuotantoon suuret määrät poltto[[turvepolttoturve]]tta kivihiilipulan vuoksi. Työstä vastasi sitä varten perustettu yhtiö Turvela Oy.
 
Vähäkallion läheinen ystävä, taidemaalari [[Kaapo Wirtanen]], rakennutti itselleen kesähuvilan kartanon maille. Nykyisin kartanon omistavat [[Pohjois-Karjala|pohjoiskarjalaiset]] Laakkoset, autokauppias [[Yrjö Laakkonen]] ja hänen lapsensa [[Jyrki Laakkonen]] ja [[Reetta Laakkonen]]<ref>Karjalainen 20.9.2006</ref>.
Rivi 23 ⟶ 31:
Vähäkallioidenkin yhdessä sukuhaarassa on vielä omistuksessaan osa Kytäjää; Karlbergin sivutila. Sekin on kooltaan useita satoja hehtaareja.
 
====Kolmoissurma ====
 
[[12. toukokuuta]] [[1972]] Kytäjän kartanon [[Kytäjän kolmoissurma|mailla tapahtui raaka kolmoismurha]]. Kartanon silloinen isäntä, Väinö Vähäkallion pojanpoika [[Kai Kustaa Vähäkallio]] ampui kolme nuorta, jotka olivat leiriytyneet kartanon maille. Uhrit olivat [[hyvinkää]]läiset Veijo Ilmari Häkkinen, Esa Tapani Hyväkkä ja Kai Tapani Hyväkkä.<ref>Markkula Hannes 1997: Kuusi suomalaista murhaa, s. 44-74</ref>
 
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kytäjän_kartano”