Ero sivun ”Viherrevonhäntä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.2) (Botti lisäsi: ru:Амарант запрокинутый |
sisällön laajennus, lähteet, viitteet, kuva |
||
Rivi 20:
}}
'''Viherrevonhäntä''' (''Amaranthus retroflexus'') on Pohjois-Amerikassa kasvava [[revonhännät|revonhäntälaji]]. Laji on levinnyt tulokkaana laajalti ympäri maapallon, myös Eurooppaan.
== Ulkonäkö ja koko ==
[[Tiedosto:Amaranthus retroflexus flower1.jpg|thumb|vasen|Viherrevonhännän kukinto.]]
Yksivuotinen viherrevonhäntä kasvaa 10–150 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty, vankka ja haaraton tai lyhythaarainen. Varren yläosa on tiheästi villakarvainen. [[Lehti (kasvitiede)|Lehdet]] ovat 6–12 cm pitkiä, ehyitä, ehytlaitaisia ja ovat varressa kierteisesti. Ne ovat otakärkisiä, lyhytsuippuisia, ainakin aivan kärjestä tylppiä ja vaihtelevat muodoltaan puikeista vinoneliömäisiin. Väriltään ne ovat vaaleanvihreitä, päältä karvattomia ja alta lehtisuonista karvaisia.<ref name="LUTUKKA">Lutukka 21/2005, s. 48.</ref><ref name="RETKEILYKASVIO">Retkeilykasvio 1998, s. 124.</ref><ref name="SUURI">Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 123.</ref>
Viherrevonhännän yksineuvoiset, 2–3 millimetriä pitkät, säteittäisest kukat sijaitsevat pitkässä, lehdettömässä latvakukinnossa. Kukinto on lyhyt, vankkahaarainen ja väriltään valkoisenvihreä tai joskus hieman punertava. Osakukinnot ovat tavallisesti enintään 5 cm pitkiä, tukevia, suoria, pystyjä tai yläviistoisia sekä kauttaaltaan myös emikukkaisia. Kukkien esilehdet ovat 1–2 kertaa emikukkien kehälehtien pituisia ja lähes pystyjä. Esilehtien kalvolaita on vähitellen kapeneva ja lähes otamaiseen kärkeen ulottuva. Emikukkien kehälehtiä on viisi kappaletta. Kehälehdet vaihtelevat nauhamaisista lusikkamaisiin ja ne ovat pyöreä- tai tylppäkärkisiä, lyhytotaisia ja sijaitsevat vain hieman limittäin. Suomessa viherrevonhäntä kukkii heinä-syyskuussa. Hedelmänä on pähkylämäinen, kansiluomainen kota.<ref name="LUTUKKA"/><ref name="RETKEILYKASVIO"/><ref name="SUURI"/>
== Levinneisyys ==
Viherrevonhäntä on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, jossa sitä kasvaa mantereen keski- ja itäosissa Pohjois-Meksikosta Etelä-Kanadaan. Mantereen kaakkois-, pohjois- ja länsiosissa laji on satunnainen tai puuttuu kokonaan. Viherrevonhäntä on levinnyt ihmisen mukana hyvin laajalle. Euroopassa laji on levinnyt koko mantereelle lukuun ottamatta Britteinsaaria, Islantia ja mantereen pohjoisosia. Aasian puolella levinneisyysalue jatkuu Etelä- ja Keski-Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Lisäksi sitä tavataan paikoitellen muun muasssa Turkissa, Israelissa, Iranissa, Kiinassa, Venäjän kaukoidässä ja Japanissa. Afrikassa viherrevonhäntää kasvaa Välimeren rannikolla Marokosta Libyaan sekä paikoitellen Keski- ja Etelä-Afrikassa. Laji on levinnyt myös Etelä-Amerikkaan ja Oseaniaan.<ref>[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/amarantha/amara/amarret.html Den virtuella floran: Svinamarant (myös levinneisyyskartat)]. Viitattu 20.9.2012 {{sv}}</ref>
Suomessa viherrevonhäntä on satunnainen uustulokas, jota on tavattu Etelä-Lappia myöten. Eniten havaintoja lajista on Etelä- ja Keski-Suomesta.<ref name="RETKEILYKASVIO"/>
== Elinympäristö ==
Suomessa viherrevonhäntää voi tavata lastaus- ja kaatopaikoilla, ratapihoilla, joutomailla ja lintujenruokintapaikoilla.<ref name="LUTUKKA"/> Laji leviää nykyisin varsinkin lintujenruokintaan tarkoitettujen auringonkukansiementen mukana.<ref>Helsingin kasvit 1998, s. 130.</ref>
== Käyttö ==
Viherrevonhäntää käytetään myös ihmisravinnoksi.<ref name="RETKEILYKASVIO"/>
== Lähteet ==
* ''Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin''. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
* Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. ''Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen''. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
* {{Kirjaviite | Tekijä = Mossberg, B. & Stenberg, L. | Nimeke = Suuri Pohjolan kasvio | Suomentaja = Vuokko, S. & Väre, H | Vuosi = 2005 (2003)| Sivu = | Selite = 2. painos | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 951-31-2924-1 }}
* ''Retkeilykasvio''. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=40715
[[Luokka:Revonhäntäkasvit]]
| |||