Ero sivun ”Magneettikuvaus” versioiden välillä

370 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
lisää laitteen rakennetta
(magneettikuvauslaitteen rakennetta ja lähde)
(lisää laitteen rakennetta)
Kuvauksessa potilas sijoitetaan voimakkaaseen [[magneettikenttä]]än, jonka suuruutta paikan funktiona ohjataan tietokoneella niin, että kuvauskohteen eri osiin vaikuttaa hieman erisuuruinen magneettikenttä. Laitteistoon kuuluu lisäksi radiolähetin ja -vastaanotin, jonka avulla [[resonanssi]] synnytetään ja havaitaan.
 
Magneettikuvauksen alkaessa potilas viedään tutkimuspöydällä onttoon putkeen, jossa hän makaa liikkumatta. Magneettikuvauslaitteessa on kela, joka muodostaa vahvan magneettikentän kuvattavaan alueeseen. Lähellä kuvausaluetta ovat lähetinkela sekudaarimagneettikentän lähettämiseen ja vastaanotinantenni, joka vastanottaa palautuvat radioaallot. <ref>http://nmrcentral.com/2011/08/nmr-instrumentation/</ref> Koska tarvittava magneettikenttä on hyvin voimakas, n. 20 [[Tesla|teslaa]], sen synnyttämiseen tarvitaan hyvin suuri sähkövirta ja ussein kela on jäähdytetty [[Suprajohtava|suprajohtavaksi]]. Lisäksi sähkövirtaa täytyy jatkuvasti, sykkivästi, ohjata suuruudeltaan ja suunnaltaan. Siksi laitteesta kuuluu paukkuva ääni, joka saattaa tuntua pelottavaltakin. Normaalisti kuvaus kestää noin puoli tuntia, mutta kesto vaihtelee kuvauskohteen mukaan.
 
Kuvan muodostus perustuu siihen, että resonanssisignaalin taajuus on verrannollinen vaikuttavan magneettikentän voimakkuuteen. Hieman epätasaisessa magneettikentässä kuvauskohteen eri osat lähettävät radiosignaalia kukin hieman eri taajuudella. Siksi laitteiston vastaanottama resonanssisignaali sisältää useita taajuuksia. Signaali jaetaan eri taajuuskomponentteihin [[Fourier'n muunnos|Fourier'n muunnoksen]] avulla, jolloin kuvattavan kohteen eri kohdista peräisin olevat signaalit voidaan erottaa toisistaan.
2 813

muokkausta