Ero sivun ”Anna-Maija Raittila” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 7:
Päätyönsä Raittila on tehnyt vapaana kirjailijana – runoilijana –, ja hänet tunnetaan erityisesti virsistä. Nykyisessä [[virsikirja]]ssa on useita hänen kirjoittamiaan virsiä. Hän oli mukana myös vuoden [[1986]] virsikirjauudistuksessa. Hän työskenteli vuosina 1973–1984 virsikirjakomiteassa.<ref name="ts" /> Hän sai evankelisluterilaisen kirkon [[Mikael Agricolan risti]]n vuonna [[2007]],<ref name="ts" /> kun merkki myönnettiin ensi kertaa. Tämän lisäksi hänelle on myönnetty Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan [[kunniatohtori]]n (''honoris causa'') arvo vuonna 1980 ja valtion kääntäjäpalkinto 1971.<ref name="ts" />
 
Raittilan juuret ovat [[vanhoillislestadiolaisuus|vanhoillislestadiolaisuudessa]], mutta hän erosi siitä [[1960-luku|1960-luvun]] kiistojen yhteydessä [[elämänsanalaisuus|elämänsanalaisuuden]] haarautuessa erilleen. Hän palasi 2000-luvulla takaisin entiseen uskonyhteisöönsä.><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Palola, Ari-Pekka | Nimeke=Evankeliumin työ laajenee. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historia 2 | Sivu=185 | Julkaisija=Otavan Kirjapaino Oy | Vuosi=2011}}</ref>
 
Raittilalla on ollut keskeinen rooli ekumeenisen [[Taizé-yhteisö|Taizé-liikkeen]] ajatusten levittämisessä Suomeen 1970-luvulta lähtien. Hän on toiminut [[Sinapinsiemen ry]]:ssä ja oli perustamassa [[Omenapuukylä]]ä Halikon Vartsalaan 1979. Morbackan yhteisö on Omenapuukylän toiminnan jatkaja.