Versio 17. syyskuuta 2012 kello 16.55 muokkaa Simo Kaupinmäki (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 504 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 17. syyskuuta 2012 kello 20.25 muokkaa kumoa Simo Kaupinmäki (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 504 muokkausta p selvennyksiä Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Siirtokirjoitus''' (toisinaan '''siirtokirjainnus''', '''siirrekirjoitus''' tai '''siirrekirjainnus''') on kirjoituksen muuntamista [[kirjoitusjärjestelmä]]stä toiseen. Siirtokirjoitus pyrkii korvaamaan vieraat kirjoitusmerkit sellaisilla, jotka ovat lukijalle tuttuja tai ainakin vähemmän outoja kuin alkuperäiset. Siirtokirjoituksen lajeja ovat ''translitterointi'' ja ''transkriptio'', mutta niiden välinen ero ei aina ole aivan selvä. Siirtokirjoitus voi tapahtua kahden [[äännekirjoitus\|äännekirjoitukseen]] perustuvan järjestelmän (esimerkiksi [[latinalainen kirjaimisto\|latinalaisen]] ja [[kyrillinen kirjaimisto\|kyrillisen]]) välillä, mutta toinen tai kumpikin kirjoitusjärjestelmä voi perustua tavu- tai sanakirjoitukseenkin. Muuntamista erityisesti latinalaiseen kirjaimistoon kutsutaan ''latinaistamiseksi''<ref name="Kielitoimiston sanakirja"/> ja ~~tähän~~siinä käytettävää järjestelmää samoin kuin lopputulosta ''latinaistukseksi'' (joskus voidaan puhua myös ''latinisaatiosta'' tai ''romanisaatiosta''). Latinaistettuja nimiä voidaan nähdä päivittäin tiedotusvälineissä, kun esimerkiksi [[venäjän kieli\|venäläisiä]], [[arabian kieli\|arabialaisia]] tai [[kiinan kieli\|kiinalaisia]] erisnimiä kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin. == Translitterointia vai transkriptiota? == Rivi 8: Termistö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunutta, sillä usein transkriptiotakin kutsutaan translitteroinniksi. Toisaalta transkriptiota voidaan joskus pitää yläkäsitteenä ja translitterointia sen erikoistapauksena.<ref name="Korpela-siirtokirjoitus" /> Kahden äännekirjoitusjärjestelmän välistä siirtokirjoitusta voi olla perusteltua kutsua transkriptioksi etenkin, jos se pyrkii heijastamaan äänneasua pikemmin kuin kirjoitusasua.<ref name="Korpela-kreikka" /> Translitterointi pyrkii siis ensisijaisesti heijastamaan alkuperäistä kirjoitusasua, kun taas transkriptio heijastaa äänneasua. Ihanteellisessa translitteroinnissa ~~kukin~~kutakin ~~kohdekielen~~alkukielen ~~kirjain~~merkkiä [[Bijektio\|vastaa aina ~~tiettyä~~tietty ~~alkukielen~~kohdekielen ~~kirjainta~~merkki ja päinvastoin]], niin että kirjoitus voidaan palauttaa täsmälleen alkuperäiseen muotoon yksinkertaisesti toistamalla translitterointi käänteisenä. Oikean äänneasun hahmottamiseksi pitäisi kuitenkin tällöin periaatteessa ymmärtää myös, miten alkukielen [[oikeinkirjoitus]] kytkeytyy ääntämykseen. Koska kohdekielisen kirjoituksen suhde ääntämykseen voi olla aivan erilainen kuin alkukielisen kirjoituksen, translitteroinnissa päädytään usein tekemään monimutkaisia ja epätarkkoja sopimuksia kirjainten korvaamisesta. Tällöin yksittäistä kirjainta voikin vastata usean kirjaimen yhdistelmä, tai yhdellä merkintätavalla voi olla useita vaihtoehtoisia vastineita toisessa kirjoitusjärjestelmässä. Käytännössä siirtokirjoitus on usein jonkinlainen translitteroinnin ja transkription välimuoto, joka ei ole yksiselitteisesti palautettavissa alkuperäiseen kirjoitusasuun ja joka toisaalta antaa vain ylimalkaisen kuvan alkukielisestä ääntämyksestä. == Lähikäsitteitä ==

Ero sivun ”Siirtokirjoitus” versioiden välillä