Ero sivun ”Hugo Standertskjöld” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
DeMeS (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Argus (keskustelu | muokkaukset)
typo
Rivi 5:
Hugo Standertskjöld syntyi suomalaisperäisen aatelisperheen vesana Janakkalassa sijaitsevaan [[Vanantaka|Vanantaan]] kartanoon. Nuorena, eli 20 vuotiaana hänestä tuli tykistöupseeri ja melko nopeasti (1866) hänen komennettiin Tulan kivääritehtääseen Venäjälle, jossa hän vastasi tehtaan teknisestä valmistuksesta. Tämä asetehtailu oli tavallaan jo suvussa, sillä hänen setänsä Carl August Standertskjöld toimi sekä Izhevskin että Tulan asetehtaiden päällikkönä ja vuokraajana.
 
Ludvig Nobelin suosituksesta hän siirtyi 1872 Izhevskin kivääritehtaaseen, jota hän johti venäläis-turkkilaisen sodan aika, jolloin kiväärien kysyntä Venäjällä oli huipussaan. Vuonna 1880 johtajana toiminut Standertskjöld vuokarasi tehtaan itselleen Venäjän valtiolta. Tehtaassa toteutettiin huomattavia tuotannon parannuksia ja investointeja. Hän jopa myi Suomen vakinaiselle armeijalle sen tarvitsemat kivaaritkiväärit edulliseen hintaan. Sen lisäksi, että hänkin suuren henkilökohtaisen omaisuuden sai hän tällä kiväärikaupalla myös luotua hyvät suhteet maamme päätöksentekijöihin. Izhevskin kivääreillä sodittiin vielä k[[kansalaissota|ansalaissodassa]] sekä Talvi- ja jatkosodissakin.
 
Vuonna 1884 Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkaksi aikaa. Tehtaan uudistamiseen ja tuotannon tehostamiseen tarvittavien investointien rahoittamisessa hänellä oli apunaan sekä Suomen Pankin, että Nobel-yhtymän myöntämät edulliset lainat. Kohtuullisella voitontavoittelullaan ja jyrkästi nousevista suhdanteista hyötymistä yrittämättä, hän onnistui pääsemään ase- ja ammushankinnoista päättävien suosioon, joka oli Venäjän keisarikunnassa edellytys hyvällä ja tuottavalle taloudelliselle toiminnalle.