Ero sivun ”Fabian Langenskiöld” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lis. |
johdannon väite voisi olla itse tekstissäkin |
||
Rivi 13:
Vuonna 1857 Langenskiöld sai itse nimityksen senaattiin. Hän edisti nimitystään vakuuttamalla von Kothenille olevansa sitoutunut vanhoillisuuteen.<ref name="KB" /> Jo seuraavana vuonna<ref name="ym" /> hänestä tuli uusi finanssitoimituskunnan päällikkö von Haartmanin tilalle. Hänen kaudellaan talouselämää uudistettiin [[Kameralismi|kameralistisessa]] hengessä, pyrkimyksenä lisätä valtion tuloja. Langenskiöld piti senaatin ja valtiovallan vahvaa asemaa Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömänä, eikä siis ollut varsinaisesti taloudellisen [[liberalismi]]n kannattaja. Kuitenkin jo hänen toimikautensa alussa vapautettiin sahateollisuus rajoituksista, pantiin alulle [[ammattikuntalaitos|ammattikuntapakon]] lakkauttaminen sekä annettiin asetus Suomen ja Venäjän välisten kauppasuhteiden tasavertaistamisesta.<ref name="KB" /><ref name="suku" /> Langenskiöld korotettiin huhtikuussa 1860 [[vapaaherra]]ksi ja hänestä polveutuu Langenskiöld-suvun vapaaherrallinen haara, joka introdusoitiin [[Suomen ritarihuone]]elle saman vuoden syyskuussa numerolla 45.<ref>{{Ritarihuone|186|Friherrliga ätten nr. 45: Langenskiöld}}</ref>
Suomen rahaolojen uudistaminen oli ollut vireillä jo von Haartmanin aikana, mutta oman rahayksikön käyttöönotto osui Langenskiöldin kaudelle. Hankkeen taustalla oli [[rupla]]n arvon jatkuvan vaihtelun auheuttamat hankaluudet. Senaatin ensimmäinen esitys Suomen omasta rahasta hylättiin tammikuussa 1860, sillä Venäjällä pelättiin Suomen irtautumisen ruplasta herättävän ulkomailla epäluottamusta Venäjän omaa valuuttaa kohtaan. Huhtikuussa 1860 Langenskiöld sai kuitenkin Pietarissa hyväksytyksi julistuskirjan, jolla Suomelle luotiin oma raha, markka, jonka kurssi oli edelleen sidottu ruplaan.<ref name="KB" /> Langenskiöld suunnitteli kuitenkin markan sitomista edelleen [[hopeakanta]]an, mihin saatiin periaatteellinen suostumus Pietarista vuonna 1862.<ref name="kuus">Antti Kuusterä: [http://video.helsinki.fi/media-arkisto/Studia/25102001a.htm Oravannahasta sirukorttiin – Jäähyväiset markalle]. Viitattu 13.9.2012.</ref> Katovuoden aiheuttamat lisämenot valtiolle hidastivat toteutusta ja rahauudistuksen loppuun vieminen jäi Langenskiöldin seuraajaksi nimitetylle [[J. V. Snellman]]ille. Langenskiöld itse suositteli häntä seuraajakseen ja Snellman tunnusti myöhemmin Langenskiöldin merkityksen markan saamisessa.<ref name="KB" /> Langenskiöldiä onkin sanottu markan todelliseksi isäksi. Aikalaisetkin kutsuivat
Vuonna 1861 nimitettiin [[Suomen säätyvaltiopäivät|säätyvaltiopäivien]] toiminnan jatkamista valmistelemaan niin sanottu [[tammikuun valiokunta]]. Yleinen mielipide pelkäsi, että varsinaiset valtiopäivät korvattaisiin valiokunnalla, ja tästä syytettiin Langenskiöldiä, joka ei ollut puolustanut Suomen etuja tarpeeksi jämäkästi keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] edessä. Valiokunnan puheenjohtajaksi nimettiin Langenskiöldin eno, senaattori [[Johan Ulrik Sebastian Gripenberg]]. Sitä ennen he molemmat olivat pyytäneet [[Suomen kenraalikuvernööri]] [[Fredrik Wilhelm Rembert von Berg]]iltä valiokunnan peruuttamista. Langenskiöldin aiheen johdosta saama arvostelu johti myöhemmin siihen, että hän pyysi vuonna 1863 eroa senaatista. Hän sairastui ja kuoli pian sen jälkeen. Hän sai hieman ennen kuolemaansa [[Salaneuvos|salaneuvoksen]] arvon.<ref name="KB" />
| |||