Ero sivun ”Oikeinkirjoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 11:
==Suomen kielen oikeinkirjoitus==
Suomen kielen oikeinkirjoitus on Suomessa yleisimmin opiskeltuihin muihin kieliin ([[saksan kieli|saksaan]], [[ruotsin kieli|ruotsiin]] ja varsinkin [[englannin kieli|englantiin]] ja [[ranskan kieli|ranskaan]]) verrattuna sangen uskollinen foneemiperiaatteelle. Tämän ansiosta sen oppiminen on suhteellisen helppoa ja suomenkielisessä kouluopetuksessa voidaan melko nopeasti siirtyä kirjoituksen opettelemisesta korkeamman asteen tehtäviin. Se on syntynyt ennen kaikkea latinalaisen ja ruotsalaisen oikeinkirjoituksen pohjalta, mutta saksalainenkin on siihen vaikuttanut<ref>Emil Öhman: Kieli ja kulttuuri</ref> Periaatteena on, että sama foneemi kirjoitetaan aina samalla kirjaimella, että sama kirjain tarkoittaa aina samaa foneemia ja että pitkä vokaali ja geminaatta eli kaksoiskonsonantti erotetaan lyhyestä vokaalista ja yksittäiskonsonantista
Merkittävin ja tunnetuin poikkeus on [[ŋ-äänne]] ("äng"), joka on eri foneemi kuin /n/, mutta jolla ei ole [[aakkoset|aakkostossa]] omaa kirjaintaan. Äänne kirjoitetaan eri tapauksissa joko n- tai g-kirjaimella: lyhyt /ŋ/ sanassa ''keŋkä'' kirjoitetaan "ke'''n'''kä", kun taas pitkä /ŋ/ taivutusmuodossa ''keŋŋän'' kirjoitetaan "ke'''ng'''än". Poikkeuksia ja lisäsääntöjä on erityisesti lainasanoissa: ''eŋlanti'' kirjoitetaan "e'''ng'''lanti", ''maŋneetti'' kirjoitetaan "ma'''g'''neetti", ''koŋgestio'' kirjoitetaan "ko'''n'''gestio" jne. [[Jukka Korpela (tietokirjailija)|Jukka Korpela]] on ehdottanut, että ŋ-äännettä alettaisiin merkitä [[espanjan kieli|espanjan kielessä]] esiintyvällä [[ñ]]-kirjaimella; tosin se ei espanjassa tarkoita ŋ-äännettä vaan [[liudentuminen|liudentunutta]] n:ää.
| |||