Ero sivun ”Lestadiolaisuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 159:
Vanhoillislestadiolaisten nimitys juontuu siitä, että liikkeessä pyrittiin pitäytymään vanhoissa, perinteisissä opetuksissa. Aluksi uusheräyksen ja narvalaisuuden erkaannuttua 1897-1898, muita lestadiolaisia alettiin kutsua "vanhalestadiolaisiksi", mutta uusheränneitä ja narvalaisia "uuslestadiolaisiksi". Nykyään nimityksellä "vanhalestadiolaiset" tarkoitetaan lähinnä esikoislestadiolaisia, eikä niinkään vanhoillislestadiolaisia. Esikoislestadiolaisuus erkaantui muusta lestadiolaisuudesta Amerikassa jo vuonna 1894, mutta Euroopassa vasta n vuonna 1900.<ref>Talonen 2001. s. 29-30</ref>
 
Suuren hajaannuksen aikana Viron lestadiolaisuus kääntyi kokonaisuudessaan [[narvalaisuus|narvalaisuuteen]], joka sai alkunsa [[Narva]]ssa asuneiden lestadiolaisten keskuudessa, jotka eivät olleet vielä aiemmin liittyneet mihinkään haaraan, joten he olivat ennen narvalaisuuteen kääntymistään ns alkulestadiolaisia. Narvalaisuus on siis itsenäinen lestadiolaisuuden haara joka erkani alkulestadiolaisuudesta suuren hajaannuksen aikana vuonna 1898.<ref>Talonen 2001. s. 29</ref> Jo alkuvaiheessa narvalaisuus jakaantui kahtia, hurmoksellisempiin kumpulaisiin ja maltillisempiin lindströmiläisiin. Sitten narvalaisuus levisi Virosta Pietariin, Viipuriin, Helsinkiin ja pohjoisessa aina Ylivieskaan asti lähinnä uusheränneitten keskuudessa, mutta siihen liittyi myöhemminkin myös jonkin verran alkulestadiolaisia tai vanhoillislestadiolaisia.

Helluntailaisuus levisi Suomeen kumpulaisten toimien ansiosta, ja osa kumpulaisista narvalaisista liittyi helluntailaisuuteen. Pietarissa kumpulaisesta narvalaisuudesta erkani noin vuonna 1912 itsenäinen vapaakirkollisvaikutteinen lestadiolaisryhmä. Vuonna 1913kumpulaiset1913 kumpulaiset liittyivät uusheräykseen ainakin Viipurin seudulla sovinnon teon seurauksena. Vuonna 1910 Norjassa erkani vanhoillislestadiolaisuudesta [[Lyngenin suunta]], joka jatkoi yhteistötä ludbergilaisten kanssa vuoteen 1925 asti ja uusheränneitten kanssa vuoteen 1951 asti. Sekä narvalaisuutta että Lyngenin suuntaa kutsuttiin syntypaikkansa mukaan.
 
Vuonna [[1932]] vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantui hurmoshenkinen [[korpelalaisuus]]. Sitä ei pidetä varsinaisesti lestadiolaisena suuntana sen perinteisestä lestadiolaisuudesta jyrkästi poikkeavien opintulkintojen ja käytäntöjen vuoksi. Korpelalaisuus sai 30-luvulla hurmoksellisia ja laittomiakin muotoja.