Versio 6. syyskuuta 2012 kello 20.40 muokkaa IA (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 65 213 muokkausta p -w ← Vanhempi muutos		Versio 6. syyskuuta 2012 kello 21.18 muokkaa kumoa IA (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 65 213 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 11: [[Suotyyppi\|Suotyypeiltään]] keidassuon keskusta eli tasanne on pääasiassa [[neva (suotyyppi)\|nevaa]]. Keskustaa ympäröi reunaluisu, joka on kuivahkoa [[räme]]ttä. Keidassuon laiteilla on yleensä reheviä rämeitä ja [[korpi]]a. Keidassuon keskusta saa vettä ja ravinteita vain [[sade\|sateesta]], mutta laiteet myös kivennäismaalta. Keidassuo on siksi olemukseltaan [[ombrotrofinen suo\|ombrotrofinen]]. Viljavammat suotyypit, esimerkiksi [[letto\|letot]] ja korvet, ovat taas [[minerotrofinen suo\| minerotrofisia]] eli saavat vetensä suota ympäröiviltä alueilta. ==Kasvit ja eläimet== Keidassuon ~~[[ombrotrofinen suo\|~~ombrotrofisuus]] näkyy paljon elektrolyyttejä tarvitsevien kasvien vähäisyytenä, vaatimattomampia lajeja on sen sijaan runsaasti. Niihin kuuluvat muun muassa erilaiset varvut, jotkin [[sarat]], [[suopursu]] sekä [[rahkasammalet\|rahkasammal]]. Keidassoiden mättäillä saattaa kasvaa [[jäkälät\|jäkälää]]. Kermeillä voi kasvaa puita ja muuta rämekasvillisuutta, kuljuissa on rahkasammalta ja usein myös saroja. Ns. ruoppakuljuissa ei ole kasvillisuutta, vaan niitä peittää lahonnut rahkaturve eli ruoppa. Keidassuon [[linnut\|pesimälinnusto]] on tavallisesti niukka, korkeintaan 150 paria neliökilometrillä, kun se kangasmailla on alimmillaankin noin 200 paria. Tavallisimmat lajit ovat [[niittykirvinen]], [[keltavästäräkki]], [[kiuru]], [[metsäkirvinen]], [[liro]], [[töyhtöhyyppä]], [[kapustarinta]] ja [[kurki]].

Ero sivun ”Keidassuo” versioiden välillä