Wikipedia

Ero sivun ”Fenomenologia” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
JAnDbot (keskustelu | muokkaukset)
72 523 muokkausta
p r2.7.2) (Botti poisti: es:Fenomenología, fr:Phénoménologie muokkasi: tr:Fenomenoloji
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 19:
Vaikka termiä ”fenomenologia” on käytetty filosofian historiassa usein ennen jo Husserlia, termin nykyinen käyttö on kytköksissä ennen kaikkea hänen menetelmiinsä. Seuraavassa on lueteltu ajattelijoita, jotka ovat vaikuttaneet fenomenologia-termin käyttöön ja siihen liittyvien ajatusten kehitykseen:
 
* [[Friedrich Christoph Oetinger]] (1702 - 1782), saksalainen pietisti, käytti termiä fenomenologia ”jumalallisen suhteiden järjestelmän” tutkimisesta.
 
* [[David Hume]] (1711 – 17761711–1776) vaikuttaa ottavan fenomenologisen tai [[psykologia|psykologisen]] lähestymistavan kuvatessaan [[kausaliteetti|kausaalisuuden]] ymmärtämistä psykologisin termein. Hän toimi inspiraationa Kantin tekemälle erottelulle fenomenaalisen ja noumenaalisen todellisuuden välillä.
 
* [[Johann Heinrich Lambert]] (1728–1777), matemaatikko, fyysikko ja filosofi, käytti termiä fenomenologia [[empirismi|empiirisen]] tiedon taustalla olevien vaikutelmien teoriasta.
Rivi 29:
* [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. F. Hegelin]] (1770–1831) hengenfenomenologia liittyy keskeisesti hänen filosofiaansa ja metafysiikkaansa. Hegel haastoi Kantin ajatukset tuntemattomasta ”olevasta sellaisenaan”, ja julisti, että ilmiöitä tutkimalla voimme saavuttaa tietoisuuden kaiken takana olevasta absoluuttisesta hengestä, jolla Hegel tarkoitti todellisuuden perimmäistä käsitettävää ja mielekästä luonnetta. Hengenfenomenologia tarkastelee niitä tietoisuuden ja itsetietoisuuden eri tasoja, joilla absoluuttinen henki ilmenee itselleen. Hegelin ''[[Hengen fenomenologia]]'' (1807) synnytti monia vastustavia näkemyksiä, joihin kuuluvat muun muassa [[Søren Kierkegaard]]in, [[Martin Heidegger]]in ja [[Jean-Paul Sartre]]n eksistentialismi sekä [[Karl Marx]]in ja hänen seuraajiensa [[materialismi (ontologinen)|materialismi]].
 
* [[Franz Brentano]] (1838 - 1917) vaikuttaa käyttäneen termiä fenomenologia joillakin Wienissä pitämillään luennoilla.
 
* [[Carl Stumpf]] (1848 - 1936) käytti termiä viittaamaan aistimussisällön ontologiaan.
 
* [[Edmund Husserl]]ia (1859 – 19381859–1938) pidetään nykyaikaisen fenomenologian perustajana. Hän oli Brentanon oppilas ja omaksui tältä muun muassa [[intentionaalisuus|intentionaalisuuden]] käsitteen. Husserl määritteli fenomenologian uudelleen ensin deskriptiiviseksi psykologiaksi ja myöhemmin tietoteoreettiseksi, fundamentaaliksi [[eideettinen|eideettiseksi]] tieteenalaksi, joka tutkii [[olemus|olemuksia]]. Hänen fenomenologiansa sai alkunsa [[psykologismi]]n vastustamisesta; fenomenologia ei tarkastele tietoisuutta empiirisen psykologian kohteena vaan niiden välttämättömien, olemuksellisten rakenteiden kokonaisuutena, joiden kautta todellisuuden mielekäs kokemuksellinen jäsentyminen tulee mahdolliseksi.
* [[Max Scheler]] (1874 - 1928) kehitti edelleen Husserlin fenomenologista menetelmää ja laajensi sen käsittämään [[tieteellinen menetelmä|tieteellisen menetelmän]] reduktion. Hän on vaikuttanut muun muassa [[Edith Stein]]in ajatteluun.
 
* [[Martin Heidegger]] (1889 – 19761889–1976) oli Edmund Husserlin oppilas ja jatkoi fenomenologian kehittämistä. Hän kritisoi Husserlin fenomenologian teoriaa pyrkiessään kehittämään ontologisen teorian, joka johti hänet ajatukseensa [[Dasein]]ista, abstraktista ihmisyksilöstä.
 
* [[Alfred Schütz]] (1899-1959) kehitti fenomenologiaa jokapäiväisen kokemuksen pohjalta. Hän on vaikuttanut muun muassa [[Peter Berger]]iin ja [[Thomas Luckmann]]iin.
Rivi 43:
* [[Karl Jaspers]] (1883-1969) on Heideggerin ohella eksistenssifilosofian kehittäjiä.
 
* [[Maurice Merleau-Ponty]] (1908 – 19611908–1961) oli ranskalainen fenomenologisen koulukunnan edustaja.
 
=== Husserl ===
Rivi 73:
Se mitä havaitsemme, ei ole olio itsessään, vaan se missä määrin se ilmenee intentionaalisissa akteissa. Tieto ”olemuksista” olisi mahdollista vain ”[[sulkeistaminen|sulkeistamalla]]” kaikki oletukset ulkoisen maailman olemassaolosta sekä epäoleelliset (subjektiiviset) piirteet, joilla oliot ilmenevät meille konkreettisesti. Tätä menettelytapaa Husserl kutsui nimityksellä ''epokhe''.
 
Myöhemmin Husserl keskittyi tietoisuuden käsitteellisiin, olemuksellisiin rakenteisiin. Koska hän halusi välttää kaikki hypoteesit ulkoisten olioiden olemassaolosta, hän esitteli fenomenologisen reduktion menetelmän niiden eliminoimiseksi. Tavoitteena oli ”puhdas tietoisuus” tai ”fenomenologisesti puhdas kokemus”:<ref>Saarinen 2002, Esa: Fenomenologia ja eksistentialismi (s. 228218–260). Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka ja Saarinen, Esa (toim.) | Nimeke=Nykyajan filosofia | Sivu=228 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-0-26207-2}}</ref> jäljelle jäi vain puhdas transsendentaalinen minä, konkreettisen empiirisen egon vastakohtana. Näin transsendentaalinen fenomenologia oli puhtaaseen tietoisuuteen jääneiden olemuksellisten rakenteiden tutkimista. Käytännössä tämä tarkoittaa noemoiden ja niiden välisten suhteiden tutkimista.
 
Uudet ajatuksensa Husserl julkaisi teoksessa ''[[Ideen]]'' vuonna 1913. Transsendentaaleihin fenomenologeihin kuuluvat muun muassa [[Oskar Becker]], [[Aron Gurwitsch]] ja [[Alfred Schütz]]. [[Theodor Adorno]] kritisoi Husserlin fenomenologisen [[tietoteoria]]n käsitettä metakritiikissään ''Zur Metakritik der Erkenntnistheorie. Studien über Husserl und die phänomenologischen Antinomien'' (1956).
Rivi 134:
 
== Katso myös ==
 
* [[Tampereen fenomenologia]]
 
== ViitteetLähteet ==
{{Viitteet}}
 
<references/>
 
== Kirjallisuutta ==
 
=== Lähdekirjallisuus ===
 
* Saarinen, Esa: ”Fenomenologia ja eksistentialismi”, teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka ja Saarinen, Esa (toim.) | Nimeke=Nykyajan filosofia | Julkaisija=Helsinki: WSOY | Vuosi=2002 | Sivu=218-260 | Tunniste=ISBN 951-0-26207-2}}
 
=== Muu kirjallisuus ===
 
* {{Kirjaviite | Tekijä=Himanka, Juha | Nimeke=Se ei sittenkään pyöri: Johdatus mannermaiseen filosofiaan | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-31-2597-1}}
* {{kirjaviite | Tekijä=Husserl, Edmund | Nimeke=Fenomenologian idea: Viisi luentoa | Selite=(Die Idee der Phänomenologie, 1907.) Suomennos: Juha Himanka, Janita Hämäläinen ja Hannu Sivenius | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Loki-kirjat | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 952-9646-10-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Jaspers, Karl | Nimeke=Johdatus filosofiaan | Selite=(Einführung in die Philosophie: Zwölf Radiovorträge, 1950.) Suomentanut Sinikka Kallio. 2. painos | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-1-20827-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Miettinen, Timo (toim.) | Nimeke=Fenomenologian ydinkysymyksiä | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2010 | Tunniste=ISBN 978-952-495-180-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Satulehto, Markku | Nimeke=Elämismaailma tieteiden perustana: Edmund Husserlin tieteen filosofia | Selite=Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta 33. Sufi-tutkimuksia 3 | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Tampereen yliopisto | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 951-44-3129-4}}
 
== Aiheesta muualla ==
 
* {{Filosofia.fi | Id=2712 | Tekijä=Backman, Jussi & Himanka, Juha}}
* {{IEP | Id=phen-red | Tekijä=Cogan, John | Nimeke=The Phenomenological Reduction}}
* {{SEP | Id=phenomenology | Tekijä=Smith, David Woodruff | Nimeke=Phenomenology}}
* [http://www.o-p-ophenomenologyonline.netcom/ Organization of Phenomenology Organizations OOnline].P.O.] {{en}}▼
 
* [http://www.phenomenologyonlineo-p-o.comnet/ Organization of Phenomenology OnlineOrganizations O.P.O.]. {{en}}
▲* [http://www.o-p-o.net/ Organization of Phenomenology Organizations O.P.O.] {{en}}
 
=== Julkaisuja ===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Fenomenologia”