Ero sivun ”Senaatintori” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 14:
Senaatintorin paikalla ehti sijaita yhteensä kolme kirkkoa. Ensimmäinen oli tiilinen Kristiinan kirkko, joka rakennettiin 1640-luvun lopussa, mutta tuhoutui muun silloisen kaupungin mukana tulipalossa 5. elokuuta 1654. Samalla paloi myös alkuperäinen raatihuone. Kivikirkon tuhouduttua tilalle rakennettiin puinen Pyhän Hengen kirkko. Kaupunki tuhoutui uudelleen [[Isoviha|Isonvihan]] aikana, kun Helsingistä vetäytyneet ruotsalaiset joukot toukokuussa 1713 polttivat kaupungin. Rauhan tultua rakennettiin [[Ulrika Eleonoran kirkko (Helsinki)|Ulrika Eleonoran kirkko]], joka vihittiin käyttöön vuonna 1727.<ref>Pehkonen 2008, s. 29-30, 32-33</ref>
1800-luvun alussa Suurtorin alue oli asussa, jonka se oli saanut edellisen vuosisadan aikana, kaupungin maan tasalle tuhonneen Isonvihan jälkeen. Vaikka kaupunki koostui lähes kokonaan puutaloista, tärkeimmät julkiset rakennukset ja rikkaimpien porvarien talot olivat jo kiveä. Toria hallitsi kaksi kivirakennusta, raatihuone (1804) sen pohjoisreunassa ja triviaalikoulu (1759) itäreunassa. Torin länsireunalla oli matala päävartiorakennus, jonka takaa alkoi hautausmaa-alue. Hautausmaalla kohonnut Ulrika Eleonoran kirkko oli puinen [[mansardikatto]]inen ristikirkko, joka oli saanut nimensä Ruotsin kuningattaren mukaan. Kirkkomaa oli tullut täyteen 1780-luvun lopulla, mutta vanhoihin perhehautoihin haudattiin yhä 1800-luvun alussa<ref>Pehkonen 2008, s. 34, 36.</ref>. Suurkadun varrella torin eteläpuolella oli rivi kivisiä kauppiastaloja, kuten [[Sederholmin talo]] ja [[Bockin talo]].
===Johan Albrecht Ehrenström ja Senaatintorin suunnittelu===
Rivi 34 ⟶ 33:
Senaatintorin rakennuksista viimeisenä valmistui sen pohjoispuoliselle kalliolle sijoitettu luterilainen pääkirkko. Engel suunnitteli kirkkoa vuosikymmenen ajan ja hioi sen tyylin mahdollisimman elegantiksi ja pelkistetyksi. Kirkon ilme kuitenkin muuttui ratkaisevasti vuonna 1830 aloitettujen, kaksi vuosikymmentä kestäneiden rakennustöiden aikana. Keisarin käskystä ja Engelin harmiksi kirkon eteen rakennettiin Senaatintorille laskeutuvat monumentaaliportaat, joiden tieltä purettiin päävartiorakennus. Tämä rikkoi Ehrenströmin ja Engelin alkuperäisen suunnitelman, jonka mukaan torin tuli olla suljetun rakennusmassan reunustama joka suunnalta. Engelin kuoltua 1840 kirkon rakennustöitä ryhtyi johtamaan [[Ernst Bernhard Lohrmann]], joka teki sen piirustuksiin lisää muutoksia. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1852, jolloin Senaatintorin alkuperäisen rakennusvaiheen voidaan katsoa päättyneen.
==Muuta==
| |||