Ero sivun ”Valco” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 20:
Valcon epäonnistuminen puhutti myös eduskuntaa jo keväällä 1979 hallituksen pyytäessä takauksia Valcon veloille, mutta varsinkin syksyn [[1980]] aikana, jolloin yhtiön vaikeudet olivat tulleet ylivoimaisiksi. SDP oli ajanut voimakkaimmin Valcon asiaa olettaen hyötyvänsä teollisesta menestyksestä. SDP:n poliitikoista juttuun kytkeytyivät Valcon tuhoon nimenomaan [[Kalevi Sorsa]] ja kauppa- ja teollisuusministerinä sekä yhtiön perustamisesta päättäneessä Miettusen hallituksessa että [[Sorsan II hallitus|Sorsan toisessa hallituksessa]] toiminut [[Eero Rantala]]. Kumpikin oli ollut Valcon hallintoneuvoston puheenjohtajana, Sorsa alkuvuoteen 1978 saakka ja Rantala siitä eteenpäin.
Asiasta löi rumpua erityisesti [[Suomen Maaseudun Puolue]], jonka kansanedustaja [[Urpo Leppänen]] vaati Sorsan hallituksen ministereitä syytettäväksi [[valtakunnanoikeus|valtakunnanoikeudessa]]. Perusteena oli, että Sorsan ja Rantalan sekä Saloran johdon epäiltiin teettäneen epärealistisen ylioptimistiset kannattavuuslaskelmat kuvaputkitehtaan perustamisen varmistamiseksi ja koko hallituksen harhauttaneen siten eduskuntaa. <ref> Junnila, s. 278. </ref> Kokoomuksen Tuure Junnila rajasi oman muistutuskirjelmänsä koskemaan nimenomaan Kalevi Sorsaa, jonka roolia jupakassa hän piti selvästi suurimpana. <ref> Junnila, s. 275. </ref> Perustuslakivaliokunta vapautti kaikki ministerit vastuusta, vaikka piti Eero Rantalan kaksoisroolia ministerinä ja Valcon hallintoneuvoston puheenjohtajana jossakin määrin arveluttavana. Rantala oli tosin hallituksessa ilmoittautunut esteelliseksi eikä ollut osallistunut Valcoa koskevien päätösten tekoon. <ref> Rekola, s. 240. </ref> Kokoomus teki jupakan vuoksi Koiviston hallitukselle marraskuun alussa [[välikysymys|välikysymyksen]], ja hallitus sai kuun lopulla luottamuslauseen äänin 118−63. Luottamuslauseäänestystä edelsi eduskunnassa parin päivän ajan vilkas keskustelu, jossa esitettiin useita kiivaitakin puheenvuoroja sekä hallitus- että oppositiopuolueiden taholta. Esimerkiksi SMP:n [[J. Juhani Kortesalmi]] sanoi Valcon olleen rakennettu "rappiolle, riemujuhlille, juopottelulle ja kortinpeluulle". <ref> Blåfield − Vuoristo, s. 131. </ref> Pari viikkoa luottamuslauseäänestyksen jälkeen eduskunta hyväksyi 139 miljoonan markan määrärahan Valcon lakkauttamiseen äänin 123–61. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982'', s. 30. Helsinki: Otava, 1981. </ref>
[[Suomen Maaseudun Puolue|SMP:n]] entinen puheenjohtaja [[Veikko Vennamo]] antoi tapauksen vuoksi Kalevi Sorsalle haukkumanimen "Valco-Sorsa", jota hän viljeli ahkerasti, kunnes SMP nousi [[eduskuntavaalit 1983|vuoden 1983 eduskuntavaaleissa]] saavuttamansa suurvoiton jälkeen [[Sorsan IV hallitus|Sorsan neljänteen hallitukseen]]. Sorsan katsottiin saaneen Valco-jupakan vuoksi maineeseensa tahran, joka saattoi vaikuttaa vielä vuonna [[1993]], kun [[Martti Ahtisaari]] voitti Sorsan SDP:n presidenttiehdokkaasta käydyssä esivaalissa. Lähipiirilleen Sorsa kertoi myöhemmin kokeneensa elämänsä suurimman [[masennus|masennuksen]] juuri Valcon jälkipuinnin yhteydessä. <ref> Jouslehto, Olavi – Okker, Jaakko: ''Tamminiemestä Mäntyniemeen'', s. 150. </ref> Vuonna 1981 ilmestyneessä ''[[Tamminiemen pesänjakajat]]'' -kirjassa Valcoa luonnehdittiin Sorsan teollisuuspoliittiseksi munaukseksi, josta todisteiksi jäivät tyhjät tehdashallit Imatralla ja rikotut kuvaputket Imatran [[kaatopaikka|kaatopaikalla]]. <ref> Lauantaiseura: ''Tamminiemen pesänjakajat'', s. 27. </ref>
| |||