Ero sivun ”Anna-Maija Raittila” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Raittila asui vuodesta [[1984]] vuoteen 2008 [[Kaarina]]ssa [[Morbackan hiljaisuuden yhteisö]]ssä. Hän muutti alkukeväästä 2008 helsinkiläiseen palvelutaloon asumaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/7836/ | Nimeke = Hiljaisuudenyhteisö jatkaa Morbackassa kesään 2009 | Tekijä = Kaisa Raittila| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kirkko & Kaupunki| Ajankohta = 1.4.2008| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.8.2012 | Kieli = }}</ref> Koulutukseltaan Raittila oli teologian kandidaatti (1952). Hän on toiminut uskonnon ja psykologian opettajana, vuodesta 1967 vapaana kirjailijana ja suomentajana sekä vuodesta 1982 retriitin ohjaajana ja kouluttajana.
Raittilan vanhemmat ovat rakennusmestari Viljo Raittila (1890–1950), äiti Kaisa o.s. Jokinen (1895–1955), puoliso vuodesta 1961 suomentaja Taisto Nieminen (1940–2000). Raittilan juuret ovat [[vanhoillislestadiolaisuus|vanhoillislestadiolaisuudessa]], mutta hän erosi siitä [[1960-luku|1960-luvun]] kiistojen yhteydessä [[elämänsanalaisuus|elämänsanalaisuuden]] haarautuessa erilleen. Vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella Raittila olisi palannut takaisin lapsuutensa herätysliikkeeseen.{{lähde}}
Päätyönsä Raittila on tehnyt vapaana kirjailijana – runoilijana – ja hänet tunnetaan erityisesti virsistä. Nykyisessä [[virsikirja]]ssa on useita hänen kirjoittamiaan virsiä. Hän oli mukana myös vuoden [[1986]] virsikirjauudistuksessa. Hän sai evankelisluterilaisen kirkon [[Mikael Agricolan risti]]n vuonna [[2007]], kun merkki myönnettiin ensi kertaa. Tämän lisäksi hänelle on myönnetty Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan [[kunniatohtori]]n (''honoris causa'') arvo vuonna 1980.
| |||